Kailaan eskarit luontoretkellä Sulkavankoskella

Kiersimme lastenohjaajien johdolla luontopolun, jossa oli aisteihin liittyviä tehtäviä. Lisäksi jokaiselta rastilta löytyi yksi kirjain.

Tää on kelo. Siinä on vähän kaarnaa tällä puolella.
Vesi ei tuoksu miltään. -Pihkasalva, huh vahva haju! -Joku puu haisee, ai niin koivu.

Jäkälää. Onpa paljon jäkälää! -Olipa kivaa kiivetä tuosta.
Miltä tuuli tuntuu poskissa? -Kivalta ja viileältä. Aurinko tuntuu lämpöiseltä. -Männyn kaarna tuntuu ihanalta. Se on karheaa. -Jäkälä tuntuu pörröiseltä, vähän niin ku tyynyltä. -Se tuntuu jalan alla pehmeältä, mutta käteen vähän karhealta.
-Kivi tuntuu rapealta ja sammalet siinä pehmeältä. -Ei tää kivi oo yhtään kylmä.

Luonnon konserttisalissa: Mitä kuuluu?
-Kuulen linnunlaulua. -Niin minäkin! -Kuuluu omaa hengitystä. -Kuuluu tuulen huminaa. -Oliks toi porausääntä? Auton ääntä. -Onkohan toi varis, mikä raakkuu?
Mitäs me tehtiin? -Kuunneltiin ääntä. Äänirasti… Ä-kirjain on tuolla!

Mä löysin muurahaisen. -Mä tutkin jäkälää. -Tääl on mustikan kukka! -Täs puolukan lehes ei näy silmällä mustia pisteitä, mutta kun mä katon tällä (luupilla) niin näen, kato vaikka! -Mä löysin valkoista väriä. -Mä löysin kaikki lankojen värit… no en keltaista.

Voiks näitä syödä?
Voikukan lehti maistuu… hyvältä. -Mustikan lehti maistuu… ei voimakkaalta ainakaan. Maistuu hyvältä. -Mä tykkäsin tästä (vuohenputki).
-Kirjaimista tuli sana KEVÄT.

Tykkäsin retkestä. -Oli kivaa etsiä rasteilta kirjaimia, mä löysin yhen. Löysin myös kelon ja muurahaisia. -Oisin tykännyt retkestä enemmän, jos ois ollut leikkiaikaa. – Bussissa oli kivaa! – Niin oli. Koska se on niin iso auto ja se menee niin kovaa ja tuntuu, että olis junassa.