Päivitetty: 26.5.2023

Kaupunginmuseo tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille. Lähde retkelle Meitin Heinolaan! 

”Made in Heinola” -näyttelykierroksella kävijä pääsee tutustumaan monipuolisesti kaupungin kulttuuriperintöön. Kokonaan uudistettu kaupungin tarina alkaa esihistoriasta ja jatkuu lähelle tätä päivää. Näyttelyn esillepanossa on painotettu mahdollisimman paljon Heinolassa tehtyjä tai heinolalaisten käyttämiä esineitä.

Näyttelyt 2023

7.5.-3.9. Elämän poluilta. Anja Juurikkala 100 vuotta

Heinolan museoiden ystävä ja suurlahjoittaja Anja Juurikkala täyttäisi tänä vuonna 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi rakennamme kaupunginmuseoon näyttelyn, jossa hänen tuotantoaan tarkastellaan hänen henkilöhistoriansa kautta. Keskeisiä teemoja ovat suku ja perhe, rakkaat eläimet, matkat ja rohkeat kokeilut. Museon saliin rakennetaan myös juhlakattaus Juurikkalan Runo-astiastolla.

Anja Juurikkalan kokoelma kattaa lähes koko hänen elämäntyönsä 13-vuotiaana maalatusta omakuvasta harjoitustöiden kautta Arabian tuotantoon ja mitaleista veistoksiin ja tussipiirustuksiin. Anja Juurikkala perusti myös nimeään kantavan säätiön Heinolan kaupunginmuseon ja taidemuseon kokoelmahankintoja varten.

Kuvanveistäjä Anja Juurikkala (1923–2015) syntyi Heinolassa. Talonpoikaiset juuret ja vahva työmoraali sekä perinteisten töiden arvostus leimasivat Anja Juurikkalan tuotantoa ja asennetta elämään. Varhaisen lapsuudenmuiston mukaan seitsenvuotias pikkutyttö kiinnostui Sysmän maatalousnäyttelyssä eläimistä niin, että alkoi leikellä sanomalehdistä lehmiä. Taiteelliset harrastukset vahvistuivat keskikoulun ja lukiovuosien aikana. Vuonna 1943 äiti antoi periksi taiteilijahaaveille ja vei tyttärensä Helsinkiin Taideteolliseen keskuskouluun.

Anja Juurikkala päätyi omien sanojensa mukaan vahingossa Arabian tehtaaseen töihin taideteollisuusosastolle. Siellä hänen tehtäviinsä kuului sekä koristeiden että erilaisten lahja- ja matkamuistoesineiden suunnittelua.  Vuosien 1946–60 aikana Anja Juurikkala ehti tehdä työtä myös Norjassa. Anja Juurikkalan Arabialle suunnittelemat astiat ovat usein humoristisia ja aiheet ovat löytyneet kasvi- ja eläinmaailmasta tai kansanperinteestä. Tunnetuimpia ovat Heluna-lehmäkannut, lastenastiasto Zoo, sekä astiastot Kala, Rapu, Hedelmä ja Runo, jotka ovat tänään haluttuja keräilykohteita.

Arabia jäi taakse syksyllä 1960, kun Anja Juurikkala pääsi opiskelemaan kuvanveistoa Suomen taideakatemian kouluun Oskari Jauhiaisen oppilaaksi. Jauhiainen opetti klassista kuvanveistoa, missä korostettiin plastisuutta ja monumentaalisuutta. Teoksessa piti olla elämän, toden tuntu. Juurikkala täydensi opintojaan Accademia di Belle Arti di Brerassa Milanossa kuuluisan kuvanveistäjän Marino Marinin johdolla.

Uusi ura kuvanveistäjänä alkoi 1960-luvun puolivälissä. Juurikkala tuli tunnetuksi luonteikkaiden muotokuvien tekijänä. Yhteiskunnan ilmiöitä hän tarkasteli kriittisesti satiirisissa pienoisveistoksissaan. Rehevät naiset ja eläimet olivat Juurikkalan suosikkiaiheita. Taiteilija on sanonut, että totuus on paras tehokeino. Hän pyrki rehellisyyteen ja aitouteen, ja tarttui vain sellaiseen aiheeseen, joka häntä innosti. Pronssiin valettujen teosten ohella kelohonkaveistokset, kivi-betonireliefit, akvarellit ja tussipiirustukset ovat tarjonneet erilaisia ilmaisumahdollisuuksia ja tilaisuuksia kokeiluihin.

30.9.-7.1. Kun isoisä lampun osti. Kolme näkökulmaa valoon

Aiemmat näyttelyt

26.11.-8.1.2023 Kaupunginmuseon joulu

31.1.-9.4. Heinolan Lintuhoitola 60 vuotta

Tulevat tapahtumat

Sunnuntaina 11.6. klo 14 Yleisöopastus Anja Juurikkalan juhlanäyttelyyn.

Puutalon tunnelmaa, aitoja esineitä ja tietoa

Museon tiloissa voi aistia arvokkaan puurakennuksen tunnelman. Alkuperäiset, puulattiat narisevat askelten alla ja oikeat huonekasvit elävöittävät tiloja yhdessä kokoelmaesineiden kanssa. Kaikki tieto on koottu tauluihin. Asiakas voi joko tutkia näyttelyä itsenäisesti tai täydentää elämystä opastetulla kierroksella. Näyttelyjulkaisu syventää näyttelyä.     

Jo näyttelysuunnittelussa panostettiin alusta alkaen sekä kulttuuriperinnön perustutkimukseen että aitojen esineiden esillepanoon museon perinteitä kunnioittaen. Uutta näyttelyssä on muun muassa päivitetty Heinolan kaupungin pienoismalli. Monet esineistä ovat kuuluneet kiinnostaville paikallisille henkilöille, esimerkiksi seudun ensimmäisille asukkaille, tulevalle tasavallan presidentti P. E. Svinhufvudille tai 1990-luvun alussa läpimurtonsa tehneelle Apulanta-yhtyeelle.  Näyttelyssä voi tutkia myös kuva-aarteita museon omista kokoelmista.

Uudistuksessa on huomioitu aikaisempaa enemmän museo- ja asiakasturvallisuus sekä esteettömyys. Näyttelykierroksella on useita levähdyspaikkoja. 

Jotakin uutta, vanhaa ja lainattua

Näyttely esittelee uusia interiöörejä tai niiden osia. Näyttelyn tarinaa on uudistettu varsinkin alku- ja loppupäästä: kävijälle kerrotaan niin esihistoriasta kuin toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta.  Myös historian käännekohtia ja ilmiöitä Heinolassa esitellään.   

Lisäksi näyttelyssä voi tutustua paikkakunnalla puhuttuun vanhaan murteeseen sekä kertomuksiin tapakulttuurista, kuten ruisleivän leipomisesta ennen vanhaan.  

Yleisön toivoma museokauppa avautui uudistetun näyttelyn yhteydessä. Valikoimista löytyy Heinolassa tehtyjä uniikkeja kotiseutuhenkisiä käyttö- ja muistoesineitä sekä kirjallisuutta.

Kohtaamisia ja leikkimielisyyttä

Museotekniikkaa näyttelyyn on lisätty harkiten. Heinolan pienoismallin 1910–luvun kohteista saa lisätietoa napin painalluksella. Filminkatselu- ja audiopisteessä näyttelykävijä voi kokea häivähdyksen lähimenneisyyden nostalgiaa.

Lapset voivat toteuttaa oman löytöretkensä museossa. Näyttelyhuoneissa seikkailevat Hiirulaisten suvun jäsenet eri aikakausilla. Mukaan saa ottaa kartan ja liimata siihen tarran aina kun on löytänyt huoneeseen piiloutuneen hiirulaisen. Uusilla satuopaskierroksilla lapset pääsevät tutkimaan entisajan kouluopetusta tai kaupunkilaiselämää. Kierroksia järjestetään tilauksesta.

Yleisö pääsee jatkossa osallistumaan entistä useammin kohtaamisiin ja tapahtumiin. Museossa järjestetään myös jatkossa paikallista kulttuuriperintöä monipuolisesti valottavia näyttelyjä.

Uusittu talotekniikka talon menneisyyttä kunnioittaen

Alun perin kauppias Ulrik Lindholmin (1825–90) kotina ja sittemmin kaupungin Raatihuoneena palvellut (1898–83) nykyisin kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi luokiteltu rakennus on kokenut ja nähnyt vuosikymmenten varrella monia vaiheita. Kihlakunnanoikeus muutti raatihuoneelta uuteen Valtion virastotaloon 1980-luvun alussa, jolloin vanha rakennus päätettiin kunnostaa museoksi. Talo avattiin kaupunginmuseona 1984. Talotekniikka uusittiin perusteellisesti vuosina 2018–19 toteutetussa remontissa. Rakennuksen alkuperäistä henkeä pyrittiin palauttamaan mahdollisuuksien mukaan muun muassa avaamalla oviaukkoja ja kunnostamalla lattioita. Myös kuisti uusittiin.