Talvinen maisema venelaiturille

Heinolan kansallinen kaupunkipuisto sulkee syliinsä Heinolan erityislaadun: voimakkaat vedet, kaupungin läpi kulkevan harjun, dramaattiset mäki- ja laaksomaisemat. Heinolan kaupungin keskusta sijaitsee maisemarakenteen solmukohdassa, missä harju ja vesistö kohtaavat. Heinolan maisema on ollut taidemaalareiden innostuksen kohde jo yli kaksi sataa vuotta.

Jääkauden jäljet

Heinolan luonnonmaiseman osasia ovat Salpausselkä, Heinolanharju, ja Kymijoen Jyrängönvirta, Ruotsalainen sekä Konnivesi.

Jyrängönvirta on syntynyt vajaa 7 000 vuotta sitten, kun jättimäinen järvi Saimaa-Päijänne jakaantui kahdeksi vesialueeksi. Maanpinnan epätasaisen kohoamisen ja kallistumisen seurauksena Muinais-Päijänteen vedenpinta kohosi lähes kymmenen metriä aiempaa korkeammalle. Nousun yhä jatkuessa Heinolanharju murtui ja valtaisat vesimassat vyöryivät uuteen lasku-uomaansa. Maavallin purkautumiskohtaan syntyi vuolas Jyrängönkoski. Syntyi Päijänteen vesistö ja nykyinen Kymijoki, joka johdatti vedet Kymenlaakson kautta Suomenlahteen.

Heinolan kaupungin alue oli ennen Jyrängönvirran syntyä tulvan alla. Heinolanharjun länsipuolella ranta oli kahdeksan ja puoli metriä Ruotsalaisen nykyistä pintaa korkeammalla. Rantaviiva kulki silloilta seminaarin tienoille siten, että tori ja Maaherranpuisto olivat veden alla kuten myös Niemelän alue ja Sepänniemi.

Heinolan idyllinen kaupunkikuva

Siltojen kaupunki

Suomen oloissa vuolaan ja leveän Jyrängönvirran ylittäminen on tullut ratkaistavaksi jo Suuren Savontien aikaan, kun Heinolan alue kytkettiin Ruotsin valtakunnan maantieverkkoon 1500-luvulla.

Kansallisessa kaupunkipuistossa on kaksi siltojen mestarinäytettä, jotka ovat muodostuneet Heinolan tunnusmerkeiksi. Lahti- Heinola-rautatie vihittiin käyttöön vuonna 1932, Jyrängönvirran ylittävä rautatiesilta oli valmistuessaan Suomen pisin. Sillan pääjänteen muodostaa 70 metrinen teräskaari ja sillan korkeus vedenpinnasta on 15 metriä. Pituutta sillalla on 337 metriä. Heinolan rautatiesilta on yksi Väyläviraston 12 museosillasta.

Uuden ohitustien symboliksi nousi vuonna 1993 rakennettu Tähtiniemen silta. Silta on kokonaispinta-alaltaan Suomen suurin ja pituudeltaan toiseksi pisin Raippaluodon sillan jälkeen. Teräspylonin kannatteleman sillan pituus on 924 metriä.

Kylpyläkaupungin piemimittakaavainen identiteetti

Heinolan keskustan kaupunkikuva perustuu ruutukaavaan ja keskeisiin historiallisiin puistoihin. Keskustan katuverkko on säilynyt ennallaan Heinolan ensimmäisestä, residenssin vuoden 1785 asemakaavasta asti. Matalan puukaupungin ilme on vehreä ja oleellinen osa katukuvaa ovat olleet myös talousrakennukset ja pihojen kasvillisuus. Puutalokortteleita on yhä nähtävissä Maaherranpuiston ympäristössä ja ne ovat osa kansallista kaupunkipuistoa.

Teollisuusrannoista kaupunkipuiston keitaiksi

Jyrängönvirran pohjoisrannalla oli 1500-luvulta lähtien sijainnut kartanomainen suurtila, Niemelä. Heinolan Polttimo Oy osti Niemelän kartanon vuonna 1905 ja Koskensaari osakeyhtiö perusti Niemelän rajalle ns. ylisahan. 1970-luvulla Koskesaariyhtiö myi Niemelästä peltoalueita kaupungille ja kaupunki järjesti alueen kaavoituksesta aatekilpailun. Kaavoituksella jätettiin rantaan virkistysalue, joka nyt on osa kansallista kaupunkipuistoa.

Tommolan kaupunginosan rannassa toimi väkijuomatehdas, joka myöhemmin muutettiin sähkölaitokseksi, nahkatehdas, rullatehdas, saha, pahvitehdas ja faneritehdas Maitiaislahdella sekä saha Sahaniemessä. Vähitellen tulipalojen, tehtaiden lakkauttamisien myötä rannat vapautuivat teollisuudelta.

Jyrängössä pisimpään toiminut teollisuuslaitos oli Forskullaan perustettu Heinolan Polttimo Oy eli Ränni. Viinanpolttimon isännöitsijön asuinrakennus on säilynyt. Arkkitehti Olavi Laisaari laati Jyränköön asemakaavaehdotuksen vuonna 1957, missä rannat kaavoitettiin puistoiksi.

Sepänniemessä toimi konepaja ja telakka nykyisen Konepajanrannan kohdalla 1960-luvulle saakka. Kaavoitussopimuksen kautta Sepänniemen rannat siirtyivät kaupungille ja ranta rakennettiin puistoksi.

Etusivu