Taidenmuseon iso sinisävyinen sali, seinillä arvokkaita tauluja.

Tervetuloa taidemuseoon!

Taidemuseossa on pysyvästi esillä Ministeri P. J. Hynnisen Taidesäätiön kirjasto (n. 4000 nidettä) sekä kokoelmat Spranger ja Henry Lönnfors, jotka esittelevät eurooppalaista posliinia 1700-1900-luvuilta. Taidemuseo tarjoaa vaihtuvia näyttelyjä ympäri vuoden.

Heinolan taidemuseo sijaitsee 1830 valmistuneessa kauppias Alexander Toropoffin (1790–1852) empiretalossa. Sen rakennusmestarina toimi puuseppä Jacob Nygrén (1768-1836). Hänelle ominaisia piirteitä ovat ruusu- ja laakerinlehtikoristeet, joita on sekä ikkunoiden että sisäovien koristeena.

Talo on toiminut kotina, hotellina, kouluna ja teollisuustilana. Se korjattiin 1985–86, minkä jälkeen siitä tuli käsityöläistalo. Korjauksessa palautettiin sisätila mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Salin ja päätyhuoneen kattojen alkuperäiset kattomaalaukset puhdistettiin ja täydennettiin. Vuodesta 1991 alkaen rakennuksessa on toiminut Heinolan taidemuseo.

Näyttelyt 2022

29.1.–6.3. Roy Aurinko. Rikastettu maisema maalauksia ympäristötuhon estetiikasta

12.3.–29.4. Timo Tähkänen. Etäisyyksiä (maalauksia, installaatioita, koosteita)

29.5.–28.8. Tuula Lehtinen, Maria Stereo, Niina Villanueva. Rikki! keramiikkakommentteja.

10.9.–9.10. Sofia Wilkman. Musta helminauha – Svart pärlband

Heinolan taidemuseon syksyssä noustaan mielen siiville Sofia Wilkmanin maalausten äärellä.

Kuvataiteilija Sofia Wilkman (s. 1956) on ensisijaisesti taidemaalari. Piirtäminen on kuitenkin tärkeä osa hänen taiteentekemisen prosessiaan. Piirretyt, liikkeessä olevat viivat johdattelevat taiteilijaa itse maalaamisen pariin. Hänen taidettaan värittävät mustavalkoisuus ja harmaan sävyt, joiden avulla hän liikkuu esittävän ja ei-esittävän taiteen rajalla.

Sofia Wilkmanilla on erityinen kyky käsitellä mittakaavaa, mikä näkyy niin teosten kokoeroissa kuin sisäisessä dynamiikassa. Teoksiin maalautuu henkisiä tiloja; mielen maisemia, jonne katsoja voi kulkea ja löytää uusien ajatusten ja tunteiden lähteille. Wilkman ei kuitenkaan esitä vastauksia ja oikeastaan lahjoittaa teoksensa katsojan oman kokemuksen polttoaineeksi.

”On niin paljon asioita taiteilijan työssä, joita ihmiset voivat jakaa. Yksityisestä voi hyvinkin muodostua jotakin tunnistettavaa, vastaanotettua, yhteistä.” (Teoksesta Sofia Wilkman)

Sofia Wilkmanille myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2020.

Sofia Wilkmanin maalaus, jossa valkoiella pohjalla on mustia ei-esittäviä muotoja.
Sofia Wilkamn: Drifting, 2021, öljy ja akryyli


15.10.–20.11. Jarmo Kukkonen, Jokivarren kuvia

Jarmo Kukkonen: Joki (Donets), 2018, öljy

”Luomisen tila on olemisen perusta. Linnun laulu, veden väreily, taustalla jokin ropina, sade. Kaikki on olemassa ja tapahtumiin voi ottaa osaa vaikka maalaamalla, maalaus on kokemuksen luomista uuteen muotoon. Kaikki elementit ovat koko ajan läsnä, kunhan malttaa saettua hetkeen ja antaa sen tapahtua.

Aiheeni ovat yleensä luonnollisia, kokemus joen varrella, avarassa maisemassa tai hetken hiljentymisessä, ajatusten vaipuessa taka-alalle. Tietoisuus on hyvä säilyttää, vaikka ei olisi yhtään ajatusta. Maalaus ei ole tavoitteen takana, vaan muutoksen alainen hetkessä tapahtuva valintojen jatkumo.

Maalausteni muodoissa toistuvat puut, maiseman muodot, valotapahtumat. Oikeastaan väri on valon ilmentymä. Värejä sekoittaessa työstää spektrin ei aallonpituuksia, fyysistä valoa. Maalaaminen on transformaatiota, aistein napattu näkymä muotoutuu uudeksi näkymäksi, se virtaa kuin kuvajaiset veden kalvolla. Ei ole erillistä maisemaa jossakin ja mielen kuvaa siitä, vaan ne ovat yhtä ja samaa jatkuvaa luomisen virtaa.” (Jarmo Kukkonen)


8.12.-8.1.2023 Heinolan taide 2022

Muutokset mahdollisia.

Tulevat tapahtumat

Jarmo Kukkosen taiteilijatapaaminen: aika ilmoitetaan myöhemmin

Etusivu