Korkeakouluharjoittelija Mari Huuskonen toteutti yhtenä osana harjoitteluaan Heinolan kaupungin varhaiskasvatukseen digimateriaalisalkun.
Mitä opiskelet ja kuinka kauan opinnot kestävät?
Opiskelen kasvatustieteiden maisteriksi varhaiskasvatuksen opintosuunnassa Helsingin yliopistossa. Aloitin opinnot elokuussa 2024 ja saan ne valmiiksi joulukuussa 2026, eli opintojen kokonaiskestoksi tulee vähän yli kaksi vuotta.
Kasvatustieteiden kandidaatiksi eli silloiseksi lastentarhanopettajaksi, nykyiseltä nimikkeeltäni varhaiskasvatuksen opettajaksi, valmistuin vuonna 2010. Valmistumisen jälkeen olen työskennellyt eri työnantajien, kuten kuntien, kaupunkien ja yksityisen palveluntuottajan, palveluksessa.
Minua ovat viime vuosina alkaneet kiinnostaa alan asiantuntijatyö ja hallinnollinen puoli, esimerkiksi johtaminen. Maisterin tutkinto avaa mahdollisuuksia työskennellä tällaisissa tehtävissä, ja siksi päätin lähteä jatkamaan opintojani.
Kuinka pitkä harjoittelujakso oli?
Opintoihini kuuluu pakollinen hallinnon ja kehittämistyön harjoittelu, jota pääsin suorittamaan tänne Heinolaan. Harjoittelu on pituudeltaan kolme kuukautta.
Mitä harjoittelujakso piti sisällään ja mikä oli sen lopputulos?
Heinolassa toivottiin digitaalisten taitojen harjoittelun yhdistämistä liikuntaan, jotta digitaalisten taitojen harjoittelu voisi olla aktiivista, osallistavaa ja liikunnallista elämäntapaa tukevaa. Ajatuksena oli myös jakaa ideoita siitä, kuinka pienilläkin jutuilla digitaalisten taitojen harjoittelua voidaan tukea varhaiskasvatuksessa.
Yksi iso osa harjoitteluani on ollut kuuden erilaisen digimateriaalisalkun suunnittelu ja kokoaminen. Salkkujen välineistö yhdistää liikunnan ja digitaalisen osaamisen. Salkut kiertävät eri yksiköissä niin, että kaikki päiväkodit pääsevät vuorollaan tutustumaan jokaiseen salkkuun. Välineiden lisäksi salkkuihin tulee käyttöohjeet sekä muutama selkeä tehtävä, joiden avulla niiden käytössä pääsee helposti alkuun.
Usein uuden välineen kohdalla tuntuu aluksi siltä, ettei keksi, mitä kaikkea sillä voisikaan tehdä. Kun väline tulee tutummaksi, alkaa ideoita yleensä syntyä ihan itsestään. Toivon, että salkkujen kohdalla käy juuri niin! Toki on myös hienoa, jos henkilöstö hyödyntää valmiita ohjeita ja vinkkejä, sillä päiväkodin arjessa ei aina ole aikaa tehdä vastaavia materiaaleja itse. Salkkujen yksi tärkeimmistä ajatuksista onkin niiden helppo käyttöönotto.
Salkkujen suunnittelu, kokoaminen ja ideoiden jalkauttaminen ovat kuitenkin vain osa harjoitteluani. Olen myös päivittänyt Heinolan liikunnan vuosikellon. Siihen oli olemassa hyvä pohja, jonka sisältöä tarkastelin ja muokkasin. Lisäksi lisäsin vuosikelloon digi-ideoita, joita voidaan toteuttaa ilman salkkujen välineistöä. Nyt vuosikello on työkalu, jonka avulla digipedagogiikka kulkee arjessa liikunnan mukana niin, että kaikki digitaalisen osaamisen osa-alueet tulevat huomioiduiksi.
Lisäksi olen ollut mukana käynnistämässä varhaiskasvatuksen hyvinvointivastaavien, eli entisten liikuntavastaavien, toimintamallia. Olen myös vieraillut päiväkodeissa ensin tutustumiskierroksella ja myöhemmin palavereissa kertomassa harjoittelustani sekä siitä, mitä projekti tarkoittaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden kannalta.
Harjoittelun viimeisten viikkojen aikana olen kiertänyt ja kierrän vielä jokaisessa yksikössä ja ryhmässä. Toteutan lasten kanssa pienryhmissä toimintaa, jossa käytetään jotain materiaalisalkuistakin löytyvää välinettä. Näin salkkujen ideat ja välineet tulevat henkilöstölle tutuiksi jo ennen kuin ne lähtevät kiertämään päiväkodeissa.
Mitä digi- ja liikuntapedagogiikka on?
Digipedagogiikassa digitaalisia välineitä, ympäristöjä ja sisältöjä hyödynnetään suunnitelmallisesti lasten oppimisen ja osallisuuden tukena. Siihen liittyvät digitaalisen osaamisen kolme osa-aluetta: medialukutaito, ohjelmointiosaaminen ja digitaalinen osaaminen. Liikuntapedagogiikassa puolestaan tuetaan lasten kasvua, oppimista ja hyvinvointia liikkumisen avulla sekä vahvistetaan liikunnallisen elämäntavan muodostumista. Tässä projektissa digi- ja liikuntapedagogiikka yhdistyvät niin, että digitaalisia välineitä ja sisältöjä käytetään liikkumiseen innostavalla tavalla.
Ohjelmoinnillista ajattelua harjoitellaan varhaiskasvatuksessa jo ihan pienimpien kanssa, usein melkein huomaamatta. Esimerkiksi lelujen lajitteleminen värin, koon tai käyttötarkoituksen mukaan on jo ohjelmoinnillisen ajattelun alkeita ja tukee loogisen päättelykyvyn kehittymistä.
Digitaalisella osaamisella tarkoitetaan esimerkiksi erilaisten laitteiden käytön harjoittelua. Vaikkapa valokuvaaminen tabletilla metsäretken aikana tukee juuri tätä.
Medialukutaidon alkeita puolestaan ovat erilaisten kuvien ja symbolien tulkitseminen ja ymmärtäminen. Hyviä esimerkkejä ovat varmasti lähes jokaisesta päiväkodista löytyvät hymy- ja surunaamat sekä peukku ylös- ja alaspäin -kuvat. Myös emojien ja esimerkiksi kirjojen kuvituksen tulkitseminen on osa medialukutaitoa.
Digipedagogiikan ei siis aina tarvitse tarkoittaa laitteilla tapahtuvaa toimintaa. Laitteidenkin tulee kuitenkin olla lasten saatavilla, ja niiden turvallista käyttöä tulee harjoitella niin varhaiskasvatuksessa kuin esiopetuksessakin.
Liikunnan merkitystä tuskin enää nykyaikana kukaan kiistää. Esimerkiksi valtakunnalliseen esiopetuksen opetussuunnitelmaan on kirjattu liikunnallisen elämäntavan edistäminen. Liikunta on siis iso osa esiopetusta, ja siihen on nykyään helppo yhdistää myös digilaitteita.
Tätä tehdään monissa perheissä kotonakin. Lenkille lähdettäessä voidaan esimerkiksi laittaa aktiivisuutta tai kuljettua reittiä seuraava sovellus päälle ja tarkastella siitä erilaisia tietoja. Lasten kanssa voidaan seurata esimerkiksi metsäretken aikana otettujen askelten määrää tai kuljettua matkaa. Karttasovelluksella voidaan puolestaan tallentaa ja tarkastella kuljettua reittiä.
Mahdollisuuksia on paljon jo ihan tavallisilla peruslaitteilla. On kuitenkin tosi hienoa, että Heinolan varhaiskasvatuksessa oltiin valmiita panostamaan myös uudenlaiseen välineistöön ja digimateriaalisalkkuihin, joissa liikunta ja digitaalinen osaaminen yhdistyvät.
Mikä oli parasta ja mikä haastavinta?
Helppoa on ollut lasten ja lapsiryhmien kohtaaminen. Se on ollut työtäni viimeiset 16 vuotta ja tulee jo selkärangasta.
Haastavaa oli aluksi pelkästään se, että Heinola oli minulle täysin vieras paikka. Ensimmäisinä viikkoina en löytänyt juuri mihinkään ilman navigaattoria, mutta nykyään päiväkodit ja reitit ovat jo tulleet tutuiksi! Lisäksi stressasin välillä aivan turhaan sitä, ovatko lapsiryhmissä vetämäni hetket tarpeeksi innostavia ja hyödyllisiä. Vastaanotto on kuitenkin ollut niin hyvä, että huoli on osoittautunut turhaksi.
Parasta on ollut se, että olen saanut yhdistää projektissa pitkän kokemukseni lapsiryhmistä aivan uudenlaiseen kehittämistyöhön. Olen saanut suunnitella, kokeilla, muokata ja nähdä käytännössä, miten ideat toimivat lasten ja henkilöstön kanssa.
Mitä opit?
Opin itsekin tosi paljon erilaisista digivälineistä! Kerrankin oli aikaa perehtyä kunnolla siihen, mitä kaikkea niihin liittyvää on tarjolla ja miten niitä voidaan käyttää pedagogisesti.
Mielenkiintoisia välineitä olisi olemassa todella paljon, mutta tässä projektissa hyvänä reunaehtona oli liikunnan yhdistäminen digitaaliseen osaamiseen. Siksi kokeiltavaksi ja hankittavaksi valikoitui välineistöä, joka tukee liikunnallista elämäntapaa ja motoristen taitojen kehittymistä.
Olen oppinut myös sen, ettei digipedagogiikan tarvitse olla monimutkaista tai laitekeskeistä. Pienikin idea voi riittää, kun toiminnalla on selkeä pedagoginen tavoite. Digitaalisuus voi toimia liikkumiseen innostavana välineenä, mutta sen ei tarvitse olla toiminnan itseisarvo tai pääasia.
Harjoittelun aikana olen saanut kokemusta myös kehittämistyöstä, materiaalien suunnittelusta, ideoiden jalkauttamisesta ja niiden esittelemisestä erilaisille kohderyhmille. Siirtyminen tutusta lapsiryhmätyöstä kehittämisen ja hallinnon näkökulmaan on ollut minulle tärkeä oppimiskokemus.
Miten viihdyit Heinolan kaupungilla?
Olen viihtynyt tosi hyvin Heinolan kaupungilla! Olen päässyt näkemään varhaiskasvatusta sekä päiväkotien lapsiryhmien että hallinnon näkökulmasta. Olen saanut esitellä projektia ja sen tuotoksia päiväkotien johtajille, varhaiskasvatusjohtajalle sekä muille hallinnon työntekijöille. Se on ollut minulle uusi ja mielenkiintoinen kokemus.
Koen, että minut on otettu kaikkialla sydämellisesti vastaan. Voin sanoa samaa myös kaupungista työnantajana. Osallistuin kaupungintalolla uusille työntekijöille tarkoitettuun perehdytykseen ja sekin oli todella lämminhenkinen ja rento tilaisuus.
Kolmen kuukauden aikana olen saanut tehdä monipuolisesti asioita, jotka ovat yhdistäneet aiemman työkokemukseni, maisteriopintoni ja kiinnostukseni kehittämis- ja asiantuntijatyöhön. Harjoittelu on vahvistanut tunnetta siitä, että haluan tulevaisuudessa työskennellä varhaiskasvatuksen kehittämisen parissa.
