7.-22.9. taidemuseo suljettu, vaihdamme näyttelyä

23.9.–4.10. Minun Heinolani – lasten ja nuorten taidetta

Heinolan taidemuseossa aukeaa 23.9. paikkakuntalaisten lasten ja nuorten kuvataidetta esittelevä näyttely. Oppilaat esikouluikäisistä 9.-luokkalaisiin ovat osallistuneet museon järjestämään kilpailuun. Museo halusi saada Heinola 250 -juhlavuotena myös lasten ja nuorten näkökulman kotikaupungistaan. Töissään lapset nostavat esiin jonkin itseään kiehtovan kohteen kaupungissa. Moniin töihin on kuvattu myös ilves. Kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten töiden taso on hyvin korkea ja museo kiittää kaikkia opettajia, lapsia ja nuoria, jotka osallistuivat kilpailuun. Museo valitsee lähes sadasta työstä kymmenen parasta, jotka asetetaan vielä erikseen myöhempänä ajankohtana esille. Kaikki kymmenen myös palkitaan.

5.-17.10. taidemuseo suljettu, vaihdamme näyttelyä

18.10.–22.11. Sanattoman taikaa. Taidetta Rauno Endénin kokoelmasta

Sanattoman taikaa -näyttely koostuu keskeisten suomalaisten modernistien teoksista. Otsikko viittaa ei-esittävään, abstraktiin taiteeseen, josta on karsittu kerronnallinen sisältö. Esillä on myös laaja kokoelma taidehistorioitsija, kuvataiteilija, FT Harri Kalhan kollaaseja, joissa Kalha on vanhaa, kierrätettyä kuva-aineistoa käyttäen luonut toisenlaisia todellisuuksia, ”Sanojen tuolla puolen”.

Rauno Endén (s. 1949) syntyi, kasvoi ja kävi koulunsa Heinolassa. Muutto Helsinkiin ja Helsingin yliopistoon 1969 tarjosi mahdollisuuden tutustua laajasti pääkaupungin monipuoliseen kulttuuritarjontaan. Erityisesti musiikki ja kuvataiteet vetivät puoleensa. Kaupungin galleriat ja taidemuseot saivat hänestä vakituisen kävijän.

Ensimmäinen taideosto oli 1976 Mari Rantasen maalaus Meilahdesta. Siitä alkoi ystävyys ja hänen kauttaan Endén tutustui suureen määrään muita nuoria ja jo asemansa luoneita vanhempia kuvataiteilijoita.

Kokoelma – mistä tuossa vaiheessa ei vielä ollut kysymys – alkoi karttua. Taiteilijat lahjoittivat teoksiaan ja Endén hankki heidän teoksiaan, kun varat sallivat. Kiinnostavinta hänelle oli aikalaistaide, erityisesti konkretismi, joka oli sen hetkinen valtasuuntaus suomalaisessa taiteessa. Se avasi kiinnostuksen abstraktiin taiteeseen.

Useimmat hankinnat olivat värigrafiikkaa, serigrafioita ja litografioita, sillä niitä oli mahdollisuus ostaa suhteellisen edullisesti. Endén oivalsi, että vaikka niiden rahallinen arvo oli maalauksia pienempi, niiden taiteellisen arvon ei tarvinnut olla yhtään vähäisempi. ”Jokainen uusi hankinta sai sydämen pompahtelemaan, olin päässyt osalliseksi jostain suuremmasta, syvällisemmästä, melkein pyhästä.”

Teoksia alkoi karttua vähän kerrassaan. Kaikki työt eivät enää mahtuneet seinille, niitä kasaantui nurkkiin, seinänvierustoille, komeroihin. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä kokoelma sisältää 56 suomalaiselta taiteilijalta yhteensä hieman yli 200 teosta.

Endénille läheisimpiä ja rakkaimpia ovat Mari Rantasen, Heli Hiltusen, Lauri Laineen ja Paul Osipowin maalaukset ja grafiikkateokset. Oman kokonaisuutensa muodostaa toukokuussa menehtyneen Harri Kalhan yli 30 taidokasta kollaasia.

Kokoelman runkona ovat systemaatikkojen ja konkretistien ja heidän perintöään jatkaneiden taiteilijoiden teokset 1970-luvulta 2020-luvulle. Se on kapea siivu suomalaisen kuvataiteen koko kentästä, mutta se on kerääjänsä näköinen kokoelma.

Iän karttuessa tuli ajankohtaiseksi miettiä kokoelman tulevaisuutta. Vanhan kotikaupungin taidemuseo tuntui luonnolliselta paikalta. Valtaosa kokoelmasta talletetaan heti näyttelyn jälkeen Heinolan taidemuseolle ja Endénin kuoleman jälkeen se kokonaisuudessaan siirtyy kaupungin omistukseen ”Näin voin osoittaa kiitollisuuteni ja maksaa jotain takaisin lapsuuteni ja nuoruuteni Heinolalle, jonne sydämeni jäi, vaikka tie vei maailmalle”, Rauno Endén toteaa.

23.11.-9.12. taidemuseo suljettu, vaihdamme näyttelyä

10.12.–6.1. Heinolan Taide 2026