Itä-Hämeen järviruo’on esiselvityshanke

Itä-Hämeen järviruo’on esiselvityshanke

Heinolan kaupunki koordinoi Itä-Hämeen järviruo’on esiselvitys -hanketta, joka toteutetaan Sysmän, Hartolan ja Heinolan alueella. Hanke on käynnissä 1.11.2025–31.1.2026 välisen ajan. Esiselvityshanke on valmistelutyötä jatkossa toteutettavalle yhteistyöhankkeelle, jolla edistetään järviruo’on korjausketjua; talviaikaista niittoa, massan poiskuljetusta, varastointia ja jatkokäyttöä. Jatkohanketta haetaan vuoden 2026 aikana.

Esiselvityshankkeen tavoitteena on luoda yhteistyöverkosto järviruo’on korjuuketjun kehittämisestä kiinnostuneiden toimijoiden välille. Hankkeen aikana rakennetaan yhteistyöverkostoa kuntien; Sysmä, Hartola ja Heinola, osakaskuntien, maanomistajien ja yrittäjien välille.

Kehittämällä järviruo’on korjuuketjua kohti taloudellisesti kannattavaa toimintaa, voidaan jatkossa saavuttaa kestävän kehityksen mukaisia ympäristöpositiivia ratkaisuja, jotka palvelevat niin ihmisiä, ympäristöä kuin luontoa – järviruo’on hyötykäytöllä kohti ekologisempaa tulevaisuutta.

Mitä hankkeessa tehdään?

Hankkeen aikana tehdään kustannusvertailua eli selvitetään minkälaisia rahallisia säästöjä, voitaisiin saavuttaa kunnissa, korvaamalla nyt käytössä olevia rakennusmateriaaleja järviruo’olla. Esimerkiksi Sysmässä on mietitty leikkialueen turvahiekan korvaamista järviruokosilpulla. Järviruoko on myös oivallinen katemateriaali puutarhapuolella ja toimii myös kasvualustana.

Niitetty, laadukas, kokonainen järviruoko voidaan niputtaa ja käyttää muun muassa kattomateriaalina korvaamaan tiili-, pelti- tai bitumikate. Selvitämme alueen potentiaalia hyödyntää laadukas talviniitetty massa kattomateriaalina.

Kartoitamme alueen osakaskuntia ja yrittäjiä, joilla olisi kiinnostusta lähteä mukaan yhteistyöhön kehittämään talviaikaista järviruo’on korjuuketjua.

Lisäksi valmistelemme jatkohankehakemusta vuodelle 2026. Jatkohanke järviruo’on ympärille on tarkoitus käynnistää heti sopivan rahoituskanavan löytyessä.

Miksi hanke on tärkeä?

Viime vuosina järviruoko on vallannut alaa vesialueilta aiheuttaen rantojen umpeenkasvua. Ruovikoitumisen seurauksena rantojen virkistyskäyttö on heikentynyt ja liikkuminen ruovikkoisilla vesialueilla hankaloitunut. Järviruo’on suunnitelmallisella korjuulla voidaan avartaa rantamaisemaa ja ehkäistä umpeenkasvua säilyttäen alueen luontoarvot.

Talviaikaan niitetty järviruoko on ominaisuuksiltaan kestävä, luonnonmukainen ja monikäyttöinen materiaali, jonka valjastaminen hyötykäyttöön on tärkeä kehittämiskohde. Siitä voidaan valmistaa silppua, paaleja sekä valmiita nippuja. Potentiaalia talviniitetyssä järviruo`ossa on muun muassa korvaaman nyt käytössä olevia rakennus- ja katemateriaaleja useissa eri käyttökohteissa.

Rakentamalla yhteistyötä eri toimijoiden välille voidaan järviruo’on korjausketjua tehostaa ja saada talviaikaisella niitolla kerätty materiaali hyötykäyttöön. Talviniitetty järviruoko on hiilitaseeltaan positiivinen ja näin ollen sen kerääminen pois luonnosta on myös ilmastoteko.

Miksi järviruoko?

Järviruoko (Phragmites australis) on monivuotinen heinäkasvi, joka tuottaa vuosittain uuden sadon. Se kasvaa erityisesti kosteikoilla, rannoilla ja matalissa vesistöissä. Suomessa ruokoa kasvaa runsaasti. Arviolta 30 % ruovikosta sijaitsee rannikkoalueilla ja 70 % sisävesillä.

Tunnusomaiset piirteet järviruo’olle ovat:

• 1–4 metriä pitkä varsi
• Teräväreunaiset 1,5–3 cm leveät lehdet
• Kukintona tuuhea röyhy, joka on aluksi ruskean violetti muuttuen myöhemmin ruskean harmaaksi

Talven tullen järviruoko muuttuu talventörröttäjäksi ja on valmis talvikorjattavaksi. Sadon valmistumista kutsutaan tuleentumiseksi. Talventörröttäjät ovat jäykkävartista, kestävyysominaisuuksiltaan vahvaa, eri käyttötarkoituksiin hyödynnettävissä olevaa luonnonmukaista materiaalia. Suunnitelmallisella niittotyöllä sadosta saadaan vuosi vuodelta talteen määrällisesti enemmän laadukkaampaa materiaalia. Talviaikaisen järviruo’on soveltuvuus rakennus-, kate- ja kasvualustamateriaaliksi on kokeilujen kautta hyväksi havaittu, ja sen käyttöä on testattu muun muassa nykyisten katemateriaalien korvaajana erinomaisin tuloksin.

Esimerkiksi Heinolan kaupunki on Helmi -hankkeen aikana testannut pilottikohteella järviruokosilppua vieraslajitorjuntaan. Kohteella vieraslajiesiintymä peitettiin järviruokosilpulla, joka tukahdutti vieraslajin kasvun alleen. Tulokset olivat rohkaisevia jatkoa ajatellen. Hankkeessa hyödynnettiin järviruokoa myös muun muassa sorsaputkien sekä lintulauttojen rakennusmateriaaliksi.

Järviruo’on hyödyntämistä ja kokeilua eri käyttökohteissa on tärkeää jatkaa ja löytää rinnalle uusia kohteita, joissa ruokomateriaalin toimivuutta voidaan testata. Yhdessä tekemällä voimme saavuttaa merkittäviä tuloksia järviruo’on korjuuketjun kehittämiseksi.