Heinolan musiikkiopistolla pianonsoitonopettajana työskentelevä Annamari Parikka (ent. Anttonen) on rakentanut musiikkiopistolle cembalon kesällä 1998
Cembalo on edelleen käytössä ja soi kauniin punaisena Annamarin soittoluokassa.
Cembalon kannen alla teksti Non nisi mota cano, tarkoittaa soitan vain kosketuksesta.
Anno 1998 kertoo valmistumisvuoden.
Lue alta lyhennelmä Annamarin kertomuksesta cembalon rakennuskurssilta Tetrimäestä.
Lähde: Heinolan musiikkiopiston tiedotuslehti lukuvuodelta 1998 – 1999
SIITÄ TULI – CEMBALO!!!
Sibelius-Akatemian Kuopion osasto järjesti yhdessä koristepuuseppäverstaan Furniture Visionin kanssa soitinrakennuskurssin, jolla valmistui cembalo Heinolan musiikkiopistolle. Tetrimäellä koristepuusepät valmistavat ympäri vuoden käsityönä mm. Eliel Saarisen huonekaluja. Siellä järjestetään myös leirejä, konsertteja sekä kursseja, joihin luonnonkaunis ympäristö sekä saksalaisten arkkitehtien suunnittelemat rakennukset taidokkaasti sisustettuine vierashuoneineen ja musiikkisaleineen tarjoavat upeat puitteet.
Rakennuskurssimme ”työpajana” lähes kolmen viikon ajan oli avara verstashalli, jossa emme kärsineet tilanpuutteesta. Käytössämme oli myös joukko hienoja koneita, joihin verstaanjohtaja Lutz Reinhard meidät tutustutti. Omassa työpisteessäni odotteli rakentajaansa paljas cembalon koppa, jota ympäröi kasat lautoja, listoja, tappeja, palikoita, ruuveja, pinnoja… kaikkea, mitä yhteen cembaloon tarvitaan. Minulle kerrottiin, että noin 250 työtunnin jälkeen siitä lähtee ääni…
Soitinten rakennussarjat oli valmistanut Viialassa asuva kosketinsoitinten rakentaja Arno Pelto, joka toimi kurssin ohjaajana. Hänen selkeässä opastuksessaan työpäivät venyivät aamuvarhaisesta aina puoleen yöhön.
Useat uudet työvaiheet vaativat aluksi, ainakin kokemattomalta, tiivistä keskittymistä ja tarkkaa harkintaa, jolloin tunnit kuluvat huomaamatta. Mutta oppia ikä kaikki: esimerkiksi ensimmäisen kielen takasilmukan teko oli kömpelöä ja hidasta, 15. silmukka sujui jo huomattavasti paremmin ja 120. oikein hyvin! Asioita mitattiin jopa kymmenesosamillimetrin tarkkuudella ja yömyöhään unenpöppörössä olikin paras tarkistaa mittauksiaan useaan otteeseen.
Valmiita soittimia katsellessa tai soittaessa ei tule ajatelleeksi, kuinka lukuisia työvaiheita on tarvittu. Pelkät koskettimet vaativat sahausta, liimausta, viilausta, hiontaa, vernissakäsittelyä, takapinnojen asennusta ja säätöä, tasapainotusta, lyijypainojen mittausta ja asennusta… Lisäksi monet toimenpiteet tehdään useita kertoja yksi kosketin kerrallaan, kunnes koskettimiston voi asentaa soittimen runkoon.
Me kurssilaiset olimme etupäässä muusikoita, joiden tärkeät työvälineet – sormet – joutuivat hieman ”vaarallisille vesille”. Ohjaajamme painotti ja muistutti varovaisuudesta sekä harkituista työasennoista, ja vahingoilta vältyttiin. Yksi rakentajista sai tosin eräänä myöhäisenä iltana herätyksen, kun terävä taltta lipesi hänen käsistään kovalla vauhdilla pyörivien hihnojen väliin, josta sinkoutui seinään pysähtyen lopulta omistajansa solisluuhun pystyyn!
Lääkäriä ei sentään tarvittu, vaan kollegani toivoi saavansa muistoksi ”mojovan arven”, jotta voi lapsenlapsille kehua, kuinka pappa nuorena miehenä rakensi klavikordia luut murskana – melkein! Vakavien katastrofien varalta kurssimme omasta joukosta olisi kyllä löytynyt tärkeiden ammattikuntien edustajat: kirurgi ja kaksi pappia!
Rakennuskurssilla valmistui kolme uutta cembaloa sekä kolme sormio- ja yksi jalkioklavikordi. Sibelius-Akatemian professorit Paavo Soinne ja Pentti Pelto restauroivat noin 50 vuotta vanhaa klavikordia ja lisäksi Kuopion konservatorion 35-vuotias cembalo ja Sibelius-Akatemian Kuopion osaston jalkioklaveeri kunnostettiin.
Kurssin yhteydessä Tetrimäellä järjestettiin yleisömenestyksen saavuttanut konserttisarja ”Metsässä soi”, joka huipentui Eero Heinonen pianoiltaan. Mieleenpainuva elämys oli myös yömatinea, klavikordikonsertti kynttilöiden valossa, barokkimusiikkia keskellä yötä.
Joskin kurssin jälkeen meni muutama päivä, kunnes tunto palautui sormiin ja univelat oli maksettu, oli tuo lähes kolmen viikon rupeama Tetrimäellä myös hyödyllistä lomaa ja mukavaa vastapainoa omalle työlle. kurssilla on hyvät mahdollisuudet keskittyä rauhassa itse asiaan.
Paitsi että kurssilla syntyi soittimia, opimme myös ymmärtämään soittimiemme rakennetta ja huoltoa perusteellisella tavalla. Kaikille vanhasta musiikista kiinnostuneille, mutta soitinta vailla oleville voin suositella – menkää rakentamaan!
Annamari Anttonen
P.S. Cembalo ostettiin Opiston stipendi- ja soitinhankintarahastoon kertyneillä varoilla. Tulot on saatu järjestämällä esiintyjiä ulkopuolisiin tilaisuuksiin sekä lahjoituksin.
Toimitus