Helena (Hele) Kontturille taide on ollut terapiaa. Hän vapautui vankileiriltä Neuvostoliitosta 1950-luvulla ja näki jatkuvasti painajaisia. Koska psykoterapiaa ei ollut saatavilla eikä asioista saanut poliittisista syistä puhua, Kontturi piirsi ja maalasi. Hänen siskonsa Sirkka oli mukana Heinolan kuvataiteilijoiden toiminnassa ja sai houkuteltua Helenkin mukaan. Hän kävi lisäksi Jyränkölän harrastuspiireissä.
Seminaarin kuvaamataidon opettaja Jouko Lapintie piti Jyränkölän kesäkodilla kurssin, jolla Kontturi kokeili öljyvärimaalausta ja innostui. Opettaja antoi kurssilaisille runoja, ja Kontturille osui runo: Pahojen tekojen vuoksi uppoaa mereen ja jää kariksi sinne ja vain lokit lentävät kirkuen ohitse. Kun Kontturi maalasi runosta taulun, hänen täytyi maalata uskonajatuksensa: Ei ole niin suurta syvyyttä eikä niin synkkää epätoivoa, johon ei Luojan valo toisi lohtua ja apua.
Helena Kontturi ja painajaisunimaalaus. Seinällä näkyvät teokset ovat kaikki Kontturin maalaamia.
Kontturi on hävittänyt kaikki muut painajaisunimaalaukset, paitsi yhden. Maalaus syntyi 1990-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi ja Baltian maat itsenäistyivät. Hän näki televisiosta uutisen, joka laukaisi painajaisunen. Kontturi maalasi teoksen kahden, kolmen aikaan yöllä. Kontturi toivoi, että Viro, Latvia ja Liettua pääsisivät ikeen alta, ja huokaisi Luojan puoleen. Kontturi vei maalauksen tarjolle Helsinkiin Suomen Kuvataiteilijoiden näyttelyyn. Teosta pidettiin näyttelyn parhaana, mutta sitä ei voitu laittaa esille poliittisista syistä.
Terapian lisäksi maalaaminen merkitsi myös kuulumista Heinolan kuvataiteilijoiden mukavaan porukkaan. Se toi elämään piristystä. Hän ei olisi 99-vuotiaana niin pirteä, ellei hänellä olisi ollut kuvataidetta. Kaiken synkän sai ulos itsestään. Kontturi osallistui kuvataiteilijoiden matkoihin ja sai elinikäisiä ystäviä. Kuvataiteilijoiden tiloissa Koskensaaressa sai olla päivänkin vapaasti metsässä ja rannalla ja maalailla. Kuvataiteilijoihin kuuluminen toi vaihtelua yksinhuoltajan arkeen. Se oli Kontturin lääke. Hän on harrastanut monipuolisesti kuvataidetta: maalaamista, keramiikkaa, kuvanveistoa, grafiikkaa ja piirtämistä.
Kontturi maalaa mielellään vielä yli 90-vuotiaanakin, kaihileikkauksen jälkeen. Taide on Kontturin mielestä ihmiselle sisäisesti hyvä asia. Ihmiseltä, joka tekee taidetta, katoaa ulkopuolisuus. Kun katsoo taidetta, tulee hyvä mieli. Kun toinen ihminen on tehnyt teoksen innolla ja halulla, se antaa ja herättää: aha hän näki tällä tavalla, ai hän on sellainen ihminen. Kun menee taidemuseoon ja näkee teoksia, tulee hyvä olo, niitä katsoo mielellään. Teoksista näkyy tekijän henki ja persoonallisuus.