Heinolan museoiden museonjohtajilla Kari-Paavo Kokilla, Terhi Pietiläisellä ja Riitta Koskisella sekä amanuenssi Sirpa Juutilla on ollut tärkeä merkitys Heinolan Kuvataiteilijoiden toiminnalle ja kukoistukselle. Tässä blogissa esitellään heidän näkemyksiään taiteen ja Heinolan kuvataiteilijoiden merkityksestä Heinolassa.
Sirpa Juuti
Heinolan museoiden amanuenssi Sirpa Juuti tuli museolle tekemään sijaisuutta vuonna 1996. Vakituinen henkilö ei kuitenkaan palannut töihin, joten hänen paikkansa vakinaistettiin. On pitkälti hänen ansiotaan, että Heinolan kuvataiteilijat pääsivät pitämään vuosinäyttelynsä Heinolan taidemuseolle. Juutin aikaisemmassa työpaikassa Keuruun taidemuseossa sikäläisen taiteilijaseuran vuosinäyttely kuului vuoden ohjelmaan, joten asia tuntui hänestä itsestään selvältä. Hän asetti kuitenkin näyttelylle reunaehdot: piti olla kunnollista ripustettavaa, taulujen kehystettyjä ja näyttelyn piti olla jurytetty. Juutille kuvataiteilijoiden vuosinäyttely on paikallista yhteistyötä, joka on sujunut hyvin. Yhdistyksen hän näkee olevan samanhenkisten ja samaa asiaa harrastavien foorumi, jossa voi vaihtaa ajatuksia, oppia uutta ja päästä esille. Taide tarkastelee hänen mukaansa ihmisenä olemista ja maailmaa, tekee tulkintoja ja kuvittaa kaikkea mahdollista inhimillisestä elämästä ja kokemusmaailmasta. Taide tarjoaa katsojalle mahdollisuuden tarkastella omia asenteita, tulkintoja ja mieltymyksiä. Taide ravistelee, ihastuttaa ja herättää esteettisiä elämyksiä. Taiteilijan tehtävä on asettaa peili katsojan eteen. Taiteilija voi olla myös yhteiskunnan omatunto tai vain tarjota kauneutta. Juuti ei osaa ajatella elämäänsä ilman taidetta, se on hänelle olemassaolon elementti, mutta hän pitää itseään enemmän välittäjänä. Hän tarjoaa erilaisia kohtaamisia ja yrittää saada taidemuseon vuoden tarjonnasta mahdollisimman monipuolisen. Kaiken ei tarvitse olla ihanaa, on hedelmällinen lähtökohta, jos katsojalle herää kysymys: Miten tällaista voidaan laittaa esille? Onko tämä taidetta?
Kari-Paavo Kokki
Heinolan museoiden entinen johtaja Kari-Paavo Kokki tuli Heinolaan vuonna 1982 museoamanuenssin virkaan. Museonjohtajana hän toimi 1985–2015. Hän oli opiskellut pohjoismaista etnologiaa, historiaa ja kansanrunoutta Turun yliopistossa. Taidemuseon avulla Heinolan taide-elämää saatiin piristettyä, sillä museossa pystyi järjestämään suuriakin näyttelyitä. Kokki piti kuvataiteilijoiden vuosinäyttelyä taidemuseolla tärkeänä, koska yhdistys on tärkeä osa kaupungin taide-elämää. Hänen mielestään kaupunki ei ole oikea kaupunki, jos siellä ei ole taide-elämää. Museonjohtajana hän yritti saada näkyvyyttä kaupungille käyttäen lukuisia kontaktejaan museokenttässä ja säätiöissä sekä tekemällä hurjasti töitä. Heinolalla on hänen mukaansa pitkät taideperinteet, sillä jo Schillmark maalasi Heinolassa 1700-luvulla. Kokille oli tärkeää, että kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä kävi museossa. Hän yritti olla aktiivinen koulujen suuntaan, ja opettajakunta, kuten Maila Pakarinen, Asko Alho, Ritva Maijala ja Jouko Valasti, katsoi sivistyksen olevan tärkeää ja toikin oppilaitaan museoon. Hänen mielestään museon tehtävä on tehdä tutkimusta, mutta myös antaa elämyksiä. Tieto museossa pitää antaa siinä muodossa, jossa kaikki sen ymmärtävät. Esteettiset arvot ovat hänelle tärkeitä. Kauneuden näkeminen ei ole riippuvainen ihmisen taustasta tai koulutustasosta, se on Kokin mukaan myötäsyntyistä. Elämä olisi köyhää ilman taidetta ja taiteilijoita. Hän on itse ostanut ensimmäiset taulunsa koululaisena osamaksulla. Hänen ensimmäinen taidekokemuksensa oli Juho Rissasen Kahlevanki-maalauksen äärellä. Maalaus, jossa pieni tyttö ojentaa leivänpalan vangille, järkytti pientä poikaa. Hänen ensimmäinen teatterikokemuksensa oli Topeliuksen Prinsessa Ruusunen, josta hän ei tahtonut lähetä pois, vaikka teatterin vahtimestari selitti, että näytös oli päättynyt. Kokin mielestä on ihmisiä, jotka jo pieninä katselevat ympäristöään erilaisella silmällä.
Terhi Pietiläinen
Kun Pietiläinen työskenteli museonjohtajana Heinolassa 2016–22, hän näki Heinolan kuvataiteilijat osallistavana ja innostavana luottotoimijana. Hän pitää yhdistystä myös ennakkoluulottomana toimijana, jonka hyvä jälki tulee esiin yllättävissä paikoissa. Heinolan taidemuseolla on hänen mielestään kokoaan suurempi merkitys, viimeisen kymmenen vuoden aikana siellä on nähty laatunäyttelyitä kotimaisilla kärkinimillä ja muutenkin raikasta otetta, kiitos erinomaisen kuratoinnin! Pietiläinen toivoo, että tuo ote saa jatkua. Voisi taidemuseon merkitys olla hänestä vielä isompikin, jos se saisi isommat kaupungin panostukset muun muassa vuotuiseen budjettiin. Taiteen merkitys ihmisen elämässä on puolestaan suuri kysymys, mutta suuri on hänen mukaansa sen merkityskin. Taide merkitsee Pietiläiselle happea, ajattelua, elämää suurempaa jälkeä kaikessa ja ymmärrystä sekä kunnioitusta visuaalisen kuvittelukyvyn ja taitojen suhteen. Taiteilijan merkitys yhteiskunnassa on hänen mielestään olennainen. Ilman taidetta olisimme vain ankeita elämän tuhlaajia ilman merkityksen tunnetta.
Riitta Koskinen
Riitta Koskinen on toiminut Heinolan museoiden johtajana vuodesta 2023. Koska Heinolan Kuvataiteilijat aloittivat toimintansa jo vuonna 1975, on heillä hänen mukaansa merkittävä rooli ja historia Heinolassa. Heidän taiteensa kumpuaa usein paikallisista aihepiireistä, eli he kommentoivat ”aikaa ja elämää” Heinolan näkökulmasta. He aktivoivat ihmisiä taiteen pariin ja luovat myönteisyyttä, esteettisyyttä, iloa ja yhteisöllisyyttä toiminnallaan. Kuvataiteilijoiden vuotuinen näyttely on tärkeä traditio, jonka hän haluaa taidemuseossa säilyttää.
Taidemuseo on Heinolan vanhimpia rakennuksia ja tunnetaan kauppias Toropoffin talona. Jo rakennuksena taidemuseo on siis tärkeä esimerkki Päijät-Hämeessä vaikuttaneen puuseppä Jacob Nygrénin arkkitehtuurista. Rakennus on valtakunnallisestikin ajatellen harvinaisen hyvin säilynyt empirerakennus. Lisäksi korttelilla, johon taidemuseo kuuluu, on maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti tärkeä merkitys Heinolassa.
Taidemuseo on yksi Heinolan kolmesta museokohteesta. Se on juuri restauroitu ja kunnostettu historiallisia arvoja vaalien. Taidemuseo on nyt esteetön ja saavutettava. Se on myös yhdessäolon, suvaitsevaisuuden ja keskustelun paikka. Sillä on suuri merkitys paikallisidentiteetin luojana, mutta se lisää myös paikkakunnan elinvoimaa ja matkailua. Monille taidemuseo on tärkeäksi ja merkitykselliseksi muodostunut jokavuotinen vierailukohde. Museo pyrkii tarjoamaan valtakunnallisesti ja paikallisesti kiinnostavia, monipuolisia ja korkeatasoisia näyttelyitä ympäri vuoden.
Tämän päivän rauhattomassa maailmassa taide ja museot tuovat Koskisen mukaan ihmisille lohtua, iloa, virkistystä, nostalgisia muistoja. Taiteen merkitys vain korostuu epävakaassa maailmassa. Se luo tutkitusti laajasti hyvinvointia ihmisille. Myös taiteen tekeminen ja luominen on tärkeä ja rauhoittava prosessi. Se tarjoaa keinoja itseilmaisuun, kommunikaatioon ja vuoropuheluun.
Taiteilija tekee hyvin tärkeää ja arvokasta työtä, sillä taide voi herättää ajatuksia, tunteita ja vaikuttaa katsojaan monin tavoin. Taiteella voi olla myös hyvin terapeuttinen ja voimaannuttava vaikutus. Se voi jopa auttaa kriisistä selviytymisessä.
LÄHTEET
Juuti, Sirpa haastattelu 28.6.2023
Kokki, Kari-Paavo haastattelu 8.9.2023
Koskinen, Riitta sähköposti 1.7.2025
Pietiläinen, Terhi sähköposti 22.5.2025