Viisikymmentävuotisen toimintansa aikana yhdistys on järjestänyt jäsenilleen useita kursseja kyvykkäiden opettajien ohjauksessa. Tässä blogissa esitellään heistä keskeisimmät.
Antti Ukkonen (1948–1994)
Antti Ukkonen veti vuosina 1982–1992 Heinolan kuvataiteilijoiden kesä- ja viikonloppukursseja. Hän opetti monipuolisesti grafiikkaa, öljyvärimaalausta ja mallipiirustusta. Ukkonen syntyi vuonna 1948 Pälkäneellä. Hän opiskeli vuosina 1971–1973 Lahden Taidekoulussa. Omia näyttelyitä hänellä oli Suomessa lähes 30. Hän osallistui yhteensä 17 yhteisnäyttelyyn Suomessa ja yli 20 yhteisnäyttelyyn ulkomailla. Vuodesta 1974 hän kuului Dimensio-taiteilijaryhmään. Ukkosen töitä kuuluu useiden museoiden kokoelmiin, muun muassa Ateneumin taidemuseon, Wäinö Aaltosen museon ja Tampereen nykytaiteen museon kokoelmiin. Hänen kaukaisimmat työnsä löytyvät Tel Avivista. Ukkonen toimi vuodesta 1976 opettajana eri taideoppilaitoksissa, muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa. Keväällä 1994 hänellä oli viimeinen näyttely Serimiehen syksy Heinolan taidemuseossa. Hän menehtyi vaikeaan syöpään 2.4.1994.
Ukkosen tyypillisintä alaa olivat serigrafiat, mutta hän teki myös öljy- ja akryylimaalauksia. Ukkonen tuli tunnetuksi 1970-luvulla voimakkaista geometrisistä värikonstruktioista. 1980-luvulla hän alkoi liittää kuviinsa myös esittäviä aineksia, jolloin niissä nähtiin poliittisiakin kannanottoja. Teoksissaan Antti Ukkonen yhdisteli suvereenisti niin erilaisia silkkipainomenetelmiä kuin visuaalisia elementtejä. Geometristen muotojen dynaamiset konstruktiot ja rajut välöörikontrastit saivat aikaan voimakkaan liikkeen ja tilan illuusion. Luonteviksi murretut sävyt rauhoittivat ilmaisun dramatiikkaa. Teosten merkityssisältöä rikastivat myös monissa vedoksissa käytetyt valokuvat, joiden henkilökohtainen tunnearvo laajeni yleispäteväksi symboliikaksi. Ukkosen visiot olivat vahvasti ajankohtaisia ja kantaaottavia. Ne viilsivät puhki nykytodellisuuden pintakulisseja sekä paljastivat ihmismielen ja yhteiskunnallisten valtarakenteiden syövereitä. Ukkonen oli todellinen serigrafian virtuoosi, joka tarjosi katsojalle esteettisten nautintojen lisäksi painavaa ajattelemisen aihetta. Ukkosen kursseilla käynyt Heinolan kuvataiteilijoiden jäsen Anneli Savolainen muistelee:
Hän oli hieno mies. Minua viisi vuotta nuorempi ja hyvin vaatimaton ja hyvin kannustava. Minä sain niistä opeista paljon. Ikävä kyllä hän kuoli 42-vuotiaana. Mutta tuli sitten kun me kokoonnuimme, niin lääkärinsä kanssa vielä kerran. Ja se oli aika vähän ennen hänen kuolemaansa.
Ukkosen kursseille osallistunut yhdistyksen kunniajäsen Tytti Haapasaari puolestaan muistelee:
Antti Ukkonen on ollut meille ehdottomasti paras. Anttihan veti ihan kaikkea. Ja se oli siis semmonen osaava sillä tavalla, että osasi ohjata oikein, kun on semmosiakin opettajia, jotka ihan tulee näyttämään sormella, tuosta laitat noin ja tätä näin. Mutta hän osasi antaa ohjeita. Me pidettiin aina kritiikkiä, että sitten päivän päätteeksi tai kurssin päätteeksi niin kaikkien työt oli näin ja yhdessä käytiin niitä läpi ja katsottiin hyvät puolet.
Antti Ukkonen
Susanna Judin (s. 1970)
Susanna Judin on opettanut Heinolan kansalaisopistossa yhdistyksen jäseniä jo yli 20 vuotta. Judin on valmistunut vuonna 1995 Lahden Taideinstituutista, jossa opiskeli vuosina 2000–2004 myös erikoistumisopinnot. Hän on Suomen Taidegraafikoiden ja Suomen Taidemaalariliiton jäsen. Nuorten näyttelyyn Helsingin Taidehallissa hän osallistui jo vuonna 1994. Judinille tärkeitä aiheita ovat olleet luonto, elinympäristö, lajikato ja eriarvoisuus jo 1990-luvulta lähtien. Kuva voi olla hänen mielestään voimakkaampi kuin tuhat sanaa. Taide välittää arvoja ja voi olla kannanotto kuvallisessa muodossa.
Elämänpuu -teossarja on hänen elinikäinen projektinsa. Se on kokonaisuus, jonka hän aloitti vuonna 1995. Kokonaisuus on kannanotto metsien eli maapallon keuhkojen puolesta. Puut olivat täällä jo kauan ennen meitä ja toivottavasti vielä pitkään meidän jälkeemmekin. Me olemme täällä vain käymässä suhteessa luonnon aikajanaan.
Heinolaan Judin tuli opettajaksi Jyränkölän kansalaisopistoon 2000-luvun alussa. Hän opetti ensin lapsia kuvataidekoulussa ja myöhemmin myös aikuisia. Taiteilijan työ on melko yksinäistä puurtamista, opettaminen tuo siihen vaihtelua. On palkitsevaa antaa työkaluja ilmaista itseään, Judin haluaa kehittää jokaisen oppilaan omaa käsialaa. Jos oppilaiden maalaukset ovat erilaisia, hän tietää tehneensä opettajana oikein. Jos ne olisivat kaikki samanlaisia, hänen olisi aika lähteä.
Susanna Judin (vaaleassa takissa) ohjaamassa Tiina Braggen työskentelyä.
Judinin mukaan Heinolan kuvataiteilijat ry ja sen vuosinäyttely taidemuseolla selvästi innostavat ihmisiä tekemään taidetta Heinolan kokoisessa pienessä kaupungissa. Yhdistys aktivoi kulttuurikentän toimintaa kaupungissa. Harrastajat tarvitsevat toistensa tukea ja virikkeitä kukoistaakseen. Judinin oppilaista moni on kuulunut yhdistykseen. Hallituksen leikkaukset tulevat hänen mukaansa selkeästi vaikuttamaan Heinolan taide-elämään sekä ihmisten hyvinvointiin. Taide ei ole luksustuote, se aktivoi aivojen molempia puoliskoja ja vaikuttaa muistisairauksien puhkeamiseen ja eliniän odotukseen. Judin kysyy, olemmeko sivilisaatio, jos meillä ei ole kulttuuria.
Manja Piela (s.1973)
Taidemaalari Manja Piela opetti Heinolan kuvataiteilijoiden jäseniä Heinolan kansalaisopistossa vuodesta 2005 koronaikaan saakka. Piela on kasvanut taiteilijaperheessä ja kiertänyt lapsena isänsä kanssa Euroopan taidemuseoita. Pielalla ei ole taidekoulutusta, mutta hän on ollut isänsä opissa ja käynyt jonkin verran kursseja. Muuten hän on lähes itseoppinut. Piela alkoi itse maalata jonkinlaisena terapiana vuonna 1995, kun hänen isänsä sai sairaskohtauksen.
Piela hallitsee pastelli-, akvarelli-, öljy- ja akryylimaalauksen, klassisen maisemamaalauksen sekä modernin maalauksen, joten hän pystyy auttamaan laajalla skaalalla. Opettamisessa Pielan mukaan on tärkeää kunnioittava kohtaaminen. Opettajan täytyy kuunnella eikä marssia oppilaan ylitse. Kaikki muu, kuten värioppi tai muototaju, tulee sen jälkeen. Monet entiset oppilaat laittavat hänelle viestejä tekemistään tauluista, ja hän aina kehuu eikä koskaan arvostele negatiivisesti. Moni kansalaisopiston ryhmään tullut oli pitänyt maalauskurssia viikon kohokohtana, ryhmä oli tuonut selkeästi ihmisille hyvinvointia. Ryhmään tuleminen pitää ihmisten kuntoa yllä, ryhmässä ei tarvitse olla hiljaa ja voi keskustella ihan mistä vain. Kuuluminen porukkaan ja yhteisöllisyys ovat hänen mielestään valtavan tärkeitä asioita.
Manja Piela keskustelemassa tekeillä olevasta maalauksesta Riitta Johanssonin kanssa.
Pielan oma ilmaisu muuttuu, kun hänen elämänsä muuttuu. Hän on kasvanut taiteilijana samalla kun hän on kypsynyt äitinä. Hän on laittanut vaakakuppiin perheen hyvinvoinnin ja oman osaamisensa, ja todennut, että itsekkyys ei välttämättä kannata. Hän on tehnyt myös terapiatauluja, jos hänellä on ollut isoja ongelmia. Niistä näkee, koska hänellä on ollut hyvä tai huono vaihe. Pielan mukaan ensin taiteilijalla täytyy olla kova, klassinen osaaminen, sitten voi lähteä pelkistämään, kuten esimerkiksi taidemaalari Helene Schjerfbeck teki. Klassinen osaaminen antaa taiteilijalle pohjan, josta voi lähteä kehittämään omaa suuntaa.
Taiteilijan rooli on hänen mukaansa tuottaa sellaista taidetta, jonka takana voi seistä sataprosenttisesti. Taiteilijan tuottaman kulttuurin vaikutus yleisölle on myös kiistaton. Taiteilija tuottaa sisältöä itselleen ja muille:
Vaikka se olis joku pikkukylän ITE-taiteilija, joka tekee jotain puupökkelöveistoksia, mutta ajattele mikä sisältö siin on sinne kyläyhteisön keskusteluun sil taiteilijan työllä. Ei ois sitä sunnuntain Esson baari kahvipöytäkeskustelua, et näitkö taas minkä se on vääntänyt sinne pihalle. ITE-taiteilijoiden panos kulttuuriin on kiistaton.
Taidetta on joka puolella meidän ympärillämme, se antaa visuaalisia ärsykkeitä ja herättää mielikuvia. Jos museot kiellettäisiin, ihmiset tekisivät taidetta salaa. Ihmisellä on aina ollut tarve jättää kädenjälkensä, se on Pielan mielestä jotakin sisäänrakennettua meissä.
Heinolan kuvataiteilijoiden opettajana Pielalla on ollut mielenkiintoisia, intensiivisiä viikonloppuja. Piela on myös kerran juryttänyt yhdistyksen vuosinäyttelyn. Sekin oli mielenkiintoinen, mutta haastava projekti, sillä kokonaisuuden muodostaminen monen näköisestä osaamisesta ja eri työstötavoista oli vaikeaa. Näyttelystä tuli Pielan mukaan kuitenkin hieno. Heinolan kuvataiteilijoita Piela pitää valtavan eläväisenä yhteisönä ja voimavarana Heinolan kulttuurille. Yhdistyksen toiminnassa ei ole kyse pelkästään luovuuden vaalimisesta, vaan sosiaalisesta tapahtumasta.
Muita keskeisiä opettajia
Panu Patomäki (s. 1949 Heinola) on kuvanveistäjä. Hän on pitänyt kuvanveistokursseja, piirustusiltoja ja mallikursseja 1970-luvulta lähtien. Lisäksi hän opetti Heinolan kansalaisopistossa piirustusta ja kuvanveistoa 1978–2019.
Kaarina Karjalainen (s. 1944 Helsinki) on taidemaalari, joka piti maisemamaalauskurssin 2008 ja taidekurssin 2016.
Olavi Ryyppö (1917 Valkjärvi – 1988 Lahti) oli suomalainen taidegraafikko ja taidemaalari. Hän piti yhdistyksen jäsenille mezzotintokurssin 1976 ja 1977 sekä puupiirroskurssin 1977, 1978 ja 1981.
Antti Salokannel (s. 1950 Lahti) on taidegraafikko. Hän piti yhdistyksen viivasyövytyskurssin 1980 ja akvatintakurssin 1980.
Aaro Matinlauri (s. 1954 Liminka) on taidemaalari ja piirtäjä. Hän piti yhdistyksen jäsenille kuvataidekurssin 1980, maisemamaalauskurssin 1981 ja maalauskurssin 1985.
Jukka Lappalainen (s. 1957 Kuopio) on taidemaalari. Hän piti öljyvärimaalauskurssin 1983, kesäkurssin 1993 (maisemamaalaus, värisommittelu, piirustus, akvarellimaalaus), 1994, 1995 ja 1996, asetelmamaalauskurssin 1994 ja mallipiirustuskurssin 1995.
Eija Markkanen (s. 1928, Kuopio) on taidegraafikko, joka piti metalligrafiikan kurssin 1982 ja 1988.
Merja Parikka (s. 1961, Heinola) on taidemaalari, joka piti maisemamaalauskurssin 1999 ja öljyvärikurssin 2017.
Jenni Turtonen (s. 1970 Tampere) on kuvataiteilija, joka piti kesäkurssin 1997 sekä akvarellikurssin 1997 ja 1998.
Jouni Salonen (s. 1966 Imatra) on kuvataiteilija ja taidegraafikko, joka piti grafiikan kurssin 2000 ja 2001 sekä puupiirroskurssin 2002, 2003 ja 2004.
Lähteet
Haapasaari, Tytti haastattelu 22.6.2022
Helsingin Sanomat 1994 (Antti Ukkonen)
Itä-Häme 1994 (Antti Ukkonen)
Judin, Susanna haastattelu 7.6.2023
Piela, Manja haastattelu 2.8.2023
Savolainen, Anneli haastattelu 1.11.2023
Toimintakertomukset 1976–2025
Vähäaho, Anja: Esite Antti Ukkosesta