Heinolan kuvataiteilijoiden pitkäaikainen jäsen kasvoi Lusissa. Maaseutuympäristössä pelto-ojien luonnonsavi tuntui käteen sopivalta ja saven plastisuus houkutteli ihmisen muodon hakemista, kasvojen tekemistä ja oikeiden mittasuhteiden löytämistä. Näköisveistokset ja oikean muodon hakeminen innosti ja patisti juuri kuvanveiston pariin. Nuorena poikana into oli rajaton. Myös puusta kasvojen ja ihmishahmon kovertaminen innosti kovasti kokeilemaan käden taitoja. Lapsuus maalla, lähellä luontoa, antoi vaikutteita niin ihmis- kuin eläinaiheisiinkin. Tärkeää oli kolmiulotteisuus, ja kuvanveisto on ollutkin Sipilän ensisijainen yhteys kuvataiteeseen. Heinolan yhteislyseossa hän kysyi kuvataideopettajalta luvan tuoda tunnille savea ja perustaa kuvanveistoryhmän. Ryhmään kuuluivat Kurt Fagerlund, Kalervo Peltonen ja Erkki Mykrä. Auditorion takahuoneessa he saivat vapaasti muovailla savesta ihmispäitä. Myöhemmin Sipilä on opiskellut kuvanveistoa Harjulan kansalaisopistossa sekä taiteilijoiden Reijo Hutun ja Topi Laaksosen oppilaana. Ateneumissa hän on käynyt grafiikan lyhytkursseilla.
Opiskelu ja työuran rakentaminen hidastivat luomisvoimaa, mutta samalla ne kasvattivat ja kehittivät ajatuksia tulevia vuosia varten. Lähes 40 vuotta kiihkeän yrityselämän rattaissa ja siitä 25 vuotta media-alalla päätoimittajana ja lehtikustantajana haukkasi ison osan ajasta. Mutta silti kuvanveisto pysyi osana hänen elämäänsä koko ajan. Lehtityössä hän sai istua näköalapaikalla ja tapasi valtakunnan päättäjiä sekä useita eturivin taiteilijoita. Kaikki tämä rikastutti maailmankuvaa ja taiteen tekemistä. Työasioiden vuoksi ulkomailla matkustelu antoi useita tilaisuuksia tutustua moniin gallerioihin ja taidekeskuksiin eri puolilla maailmaa.
Heinolan kuvataiteilijoiden toimintaan Sipilä halusi mukaan, koska Heinola on hänen vanha kotikaupunkinsa. Hän toimi muun muassa Heinolan kuvataiteilijoiden varapuheenjohtajana ja 30-vuotisjuhlalehden päätoimittajana. Koskensaaren huvilan kursseista hänelle jäi hyviä muistoja, parhaimmat jutut kerrottiin kahvihuoneessa. Sipilä on ollut mukana myös Suomen taiteilijoissa, Nastolan taideyhdistyksessä ja Pieksämäen kuvataideseurassa. Taideyhdistyksiin kuulumisessa tärkeää on yhteisön merkitys, on mukava tuntea ihmisiä, joiden kanssa on paljon yhteistä. Tärkeää on myös saada omia teoksia esille. Heinolan kuvataitelijoilla on suuri merkitys Heinolassa kulttuurin kannustajana ja edistäjänä. Yhteiskunta ilman taidetta olisi hänen mielestään kovin tyhjä.
Sipilän taiteilijaesikuvia ovat Kain Tapper ja Giacometti. Molemmat tekivät hänen mukaansa pelkistettyä taidetta. Giacometti sai karkealla tavalla upeita ulottuvuuksia veistoksiinsa. Sipilällä on metrikaupalla taidekirjallisuutta, jota hän on hankkinut liikkuessaan taidenäyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Taiteen näkeminen innostaa aina, samoin se, että jokaisella taiteilijalla on omat oivalluksensa ja näkemyksensä. Sipilän lähipiirissä taide ja taiteilijaystävät ovat luonnollinen asia.
Sipilän ateljee sijaitsee Sysmässä keskellä metsää. Lehtitalon omistajana työelämä oli hektistä, piilopirtissä vallitsee rauha ja hiljaisuus. Taiteen tekeminen on ollut hänelle välttämättömyys ja terapiaa, joka muodosti vastakohdan bisneksen tekemiselle. Inspiraatiota hän saa muun muassa luonnosta, teokseen voi löytyä vaikkapa vanha juurakko järvenpohjasta Ilman taidetta hän ei olisi selviytynyt. Taide onkin hänelle osa arkista elämää. Hänen mottonsa on: luomisvoima on kuin myrsky, sille ei voi mitään.
LÄHTEET
Haastattelu 17.11.2023