Eveliina Pirhonen on harrastanut kuvataidetta jo lapsena. Kuvataiteilija Felix Pirhosen tyttärenä hän teki omia versioitaan isän tauluihin, mutta isä ei oikein pitänyt siitä. Niinpä Pirhoselle annettiin omia papereita. Hänen äitinsä mukaan hänelle annettiin kynä käteen jo kahdeksan kuukauden vanhana. Perhe oli mukana Työväen näyttämön toiminnassa, isä teki lavasteita, äiti ja Eveliina olivat näyttelemässä. Hänellä on ollut siis hyvin luova lapsuus. Ammatikseen Pirhonen valitsi kuitenkin rakennusmaalarin ammatin, jossa hän on työskennellyt yli 30 vuotta. Hän on valmistunut artesaanimaalariksi vuonna 1990 ja maalarimestariksi 2000.
Aikaisemmin Pirhosen maalasi perinteistä muotokuva- ja maisemamaalausta. Kynänkäyttöä ja valöörien tekemistä hän oppi isältään, samoin jatkuvaa itsensä kehittämistä. Perinteinen tapa ei ollut kuitenkaan hänen juttunsa. Hän kiinnostui intuitiivisesta maalauksesta ja opiskeli Vedic Art – opettajaksi vuonna 2022. Aluksi uudella tavalla tekeminen oli hankalaa, ajattele-mutta-älä-ajattele -periaate oli vaikea sisäistää. Intuitiivinen maalaaminen toi hänelle kuitenkin lopulta vapauden. Teos ei ole pilalla, vaikka siltä tuntuu, sitä voi jatkaa ja teos voi syntyä ihan toiseksi. Teoksessa alkaa näkyä muotoja, pieniä olentoja ja eläimiä, ja siitä voi alkaa kehittää työtä lisää. Intuitiivinen maalaus on jatkuvaa luomista, tekijä aina huomaa teoksessa uutta. Ei tarvitse ajatella, teenkö oikein tai väärin. Tällaisesta maalaustavasta pitäisi Pirhosen mukaan taiteen lähteä, koska se on myös hyvin terapeuttista. Pirhonen muistelee:
Sitten on ollut tällainen, että joku opettaja sanoi, että sininen ja vihreä ei sovi yhteen. Ne vähän taistelee keskenään, että niitä ei kannata maalauksessa sillä tavalla käyttää. Mä jäin miettimään sitä pitkän aikaa, että miten niin? Luonto on täynnä sinistä ja vihreetä. En yhtään tajunnut, mitä se sillä tarkoitti. Mutta just tällaisista, kun tuossa ei tarvi jäädä takertumaan niihin.
Pirhosen mielestä taide on terapiaa kaikille. Sitten on sellaisia tekijöitä, jotka haluavat purkaa oman negatiivisen olotilansa työhön. Työt tehdään rajuilla väreillä ja ne ovat ahdistavan näköisiä. Ahdistus siirtyy myös katsojaan. Pirhosen mielestä taiteen tarkoitus on luoda hyvää mieltä, parantava olotila itselle ja katsojille. Taiteella on hänen mukaansa hyvin suuri merkitys, koska me olemme jatkuvasti taiteen ympäröimiä, taidetta on vaatteissa, astioissa, rakennuksissa. Pirhonen pohtii:
Kun nyt puhutaan hirvittävästi hyvinvoinnista, niin taidehan on ihan totaalinen osa hyvinvointia.
Heinolan kuvataiteilijoiden toiminnassa Pirhonen oli mukana vuosina 1990–2010. Yhdistyksen merkitys Pirhoselle on ollut merkittävä, hän on saanut ammattiopettajien opetusta ja on ollut tilat, joissa tehdä maalauksia. Kuvataidekurssit ovat kalliita, ja kun yhdistys tuki kuvataidekursseja, hänkin pystyi osallistumaan. Pirhonen on käynyt useita öljyväri-, vesiväri-, hiilipiirustus-, muotokuva-, maisemamaalaus- ja asetelmamaalauskursseja. Vapaa maalaus -ryhmässä hän oli mukana 2014–2018, Jyränkölän kansalaisopiston posliinimaalausryhmässä 1990-luvulla ja Jyränkölän ikonimaalausryhmässä 2010-luvulla. Omia näyttelyitä Pirhosella on ollut vuodesta 1997 muun muassa kahvila Kirsikassa, Heinolan kirjastossa ja Jyrängön asukastuvalla. Varsinaisen rakennusmaalarin työnsä ohella hän tekee sivutoimisesti toiminimellä taideohjauksia ja kurssituksia, taidemaalauksia ja erikoismaalauksia, kuten efekti- ja koristemaalaus, ootraus ja marmorointi. Pirhonen on tehnyt myös kuvitukset runoilija Pekka Honkahuhdan runokirjoihin.
Omaa maalaamistaan Pirhonen ei osaa asettaa mihinkään kategoriaan. Hän sekoittaa eri tekniikoita, testaa ja kokeilee. Hän tekee mielellään nopeassa tahdissa. Tärkeää on hetkessä tekeminen, jos työtä jatkaa myöhemmin, siinä ei ole enää sama energia. Koska hänellä ei pysy nimet muistissa, hän on opiskellut värit niin, että hän näkee ne. Värit ovat hänelle täyttä energiaa, ja hän leikkii maalauksissaan pitkälle värien kanssa. Sitten maalaamiseen saattaa tulla pitkä tauko, tai hän ei päivätyön takia jaksa tehdä maalauksia. Hänellä ovat vuorotelleet aktiiviset ja passiiviset tekemisen kaudet. Taideopettajana hän pyrkii siihen, että ihminen oivaltaa ja löytää ratkaisun itse, hän ei liikaa puutu tekemiseen.
Pirhosen inspiraatio nousee meditaatiosta, taide on hänelle osa henkisyyttä. Hänellä on suora yhteys universumiin, joka tulee hänen töihinsä. Hän uskoo ufoihin, keijuihin, menninkäisiin ja näkymättömään maailmaan, josta emme tiedä. Hän ammentaa luovuutensa tästä maailmasta. Hänen maalauksissaan on avaruusmaisemia, avaruusolioita, enkeleitä ja kaikkea mahdollista. Hänen mielestään jokainen katsoo asioita omalla tavallaan, kuului ihminen mihin uskontoon tahansa.
LÄHTEET
Pirhonen, Eveliina: haastattelu 5.12.2023
Pirhonen, Eveliina: kirjallinen materiaali