Ilmanlaatu
Ilmanlaatuportaali
Heinolan ilmanlaatumittausten tuloksia on nähtävissä valtakunnallisessa ilmanlaatuportaalissa.
Huom: Ennen mittauspaikan tuloksiin siirtymistä ilmanlaatuportaalissa on karttanäkymän oikeasta laidasta valittava, mitä mitattavaa parametria tarkastellaan (hengitettävät hiukkaset / pienhiukkaset / typpidioksidi / haisevat rikkiyhdisteet / ilmanlaatuindeksi).
Mitattavien parametrien (hengitettävät hiukkaset / pienhiukkaset / typpidioksidi / haisevat rikkiyhdisteet) ilmanlaatuindeksit määritetään mittauspaikoille. Sen tarkoituksena on kuvata kansanomaisesti vallitsevaa ilmanlaatutilannetta viisiportaisella asteikolla: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono.
Kaupungin varikon mittauspisteellä Tommolassa mitataan haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia, jota Stora Enso Oyj teettää Aeri Oy:llä. Mittausten tuloksia voi seurata ilmanlaatuportaalissa.
Lisää päästöistä
Rikkidioksidit
Rikkidioksidipäästöjä syntyy lähinnä teollisuudesta ja energiantuotannosta. Heinolan rikkidioksidipäästöt ovat 1980-luvun loppupuolen yli 3000 tonnista vähentyneet noin 1000 tonniin.
Vähennys johtuu pääasiassa polttoaineiden rikkipitoisuuden laskusta ja teollisuuden energiantuotannossa tapahtuneista muutoksista.
Suoritettujen leviämismallilaskelmien perusteella rikkidioksidin pitoisuudet Heinolan ilmassa jäävät selvästi alle valtioneuvoston asettaman ilmanlaadun raja-arvojen.
Typen oksidit
Typpidioksidia ja typpimonoksidia muodostuu aina palamisen yhteydessä. Heinolan typen oksideista noin 58 % on peräisin liikenteestä ja loput energiantuotannosta tai teollisuudesta.
Päästöt ovat pääosin typpimonoksidia, joka hapettuu ilmassa typpidioksidiksi.
Tyynellä pakkassäällä pakokaasut voivat pakkautua katukuiluihin muodostuen “saastepatjaksi” asutuksen ylle. Tällaisessa tilanteessa typen oksidien pitoisuudet voivat nousta haitalliselle tasolle ja aiheuttaa hengitystieoireita etenkin lapsille ja astmaatikoille.
Typen oksidit osallistuvat myös alailmakehän otsonin muodostukseen ja aiheuttavat happamoitunutta laskeumaa. Typpidioksidipitoisuudet saattavat lyhytaikaisesti ylittää valtioneuvoston asettaman ilmanlaadun raja-arvon Heinolassa.
Hiilimonoksidi
Hiilimonoksidia eli häkää muodostuu, kun happea ei ole palaessa riittävästi. Ilmassa Hiilimonoksidi hapettuu hiilidioksidiksi eli välillisesti kasvihuoneilmiötä voimistavaksi kaasuksi.
Heinolan hiilimonoksidipitoisuudet ovat pääosin peräisin maantieliikenteestä.
Suurina pitoisuuksina häkä on myrkyllinen kaasu, koska se sitoo veren hemoglobiinin happea tehokkaammin estäen hapen kuljetusta veressä.
Hiukkaset
Hiukkasilla tarkoitetaan leijuvaa pölyä, jota muodostuu energiantuotannosta, liikenteestä ja teollisuusprosesseista. Heinolassa puuperäisen polttoaineen, turpeen ja kivihiilen poltto aiheuttaa suurimman osan hiukkaspäästöistä.
Liikenteen hiukkaspäästöt muodostuvat mm. pakokaasuista, renkaiden ja tiemateriaalin kulumisesta sekä liikenteen nostattamasta katupölystä.
Hiukkasten koko ja niihin sitoutuneet aineosat vaikuttavat terveysvaikutusten ilmenemiseen. Erittäin pienet hiukkaset ns. hengitettävät hiukkaset pääsevät keuhkoihin asti ja aiheuttavat oireita varsinkin herkillä väestöryhmillä.
Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet saattavat lyhytaikaisesti ylittää valtioneuvoston asettaman ilmanlaadun raja-arvon Heinolassa. Ylitykset voivat tapahtua lähinnä keväällä ennen hiekoitushiekan poistoa kaduilta.
Haihtuvat orgaaniset hiilivedyt
VOC = Volatile Organic Compounds eli haihtuvat orgaaniset hiilivedyt muodostuvat liikenteestä sekä teollisuusprosesseissa käytettävistä maaleista, liimoista, kyllästeistä ja muista kemikaaleista.
Monet yhdisteet ovat pienissä pitoisuuksissa haisevia, helposti höyrystyviä ja ärsyttäviä. Heinolan suurimmat VOC-päästölähteet ovat liikenne, kyllästystoiminta, liimapuun valmistus ja maalaamot.
Rikkivety
Rikkivety on pahanhajuinen, erittäin pienissä pitoisuuksissa mädälle kananmunalle haiseva kaasu. Rikkivetyä syntyy mm. paperi- ja petrokemian teollisuudessa, malmin jalostuksessa ja jätevesien käsittelyssä.
Heinolassa suurimmat rikkivetypäästöt tulevat Stora Enso Oyj:n flutingtehtaalta. Pieniä määriä rikkivetyä vapautuu myös jätevedenpuhdistamolta.
Kanta- ja Päijät-Hämeen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus 2025
Tutkimuksen taustaa
Kanta- ja Päijät-Hämeessä toteutettu bioindikaattoritutkimus oli osa kuntien ja ilmapäästöjä aiheuttavien toimintojen lakisääteistä ympäristön tilan seurantaa. Edellinen vastaava tutkimus tehtiin vuonna 2014.
Tutkimusta koordinoi Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja vuoden 2026 alusta Lupa- ja valvontavirasto. Tutkimuksen toteutti Eurofins Ahma Oy ja sen rahoittivat pääosin Kanta- ja Päijät-Hämeen kunnat, maakuntaliitot ja lähes 60 alueella toimivaa, ilmapäästöjä aiheuttavaa laitosta.
Mikä on bioindikaattori
Bioindikaattori on eliö, eliöyhteisö tai sen osa, joka ilmaisee ympäristön ja ekosysteemin tilaa ja niissä tapahtuvia muutoksia. Muutokset ilmenevät muun muassa bioindikaattorin rakenteessa, toiminnassa, kemiallisessa koostumuksessa tai alkuainepitoisuudessa.
Tutkimuksessa käytetyt bioindikaattorit
Kanta- ja Päijät-Hämeen bioindikaattoritutkimuksessa käytettiin ilman epäpuhtauksien vaikutuksien ilmentäjinä männyillä kasvavia runkojäkäliä, sammalta ja humusta. Maastotutkimukset ja näytteenotot toteutettiin kesällä 2025 kaikkien Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen kuntien alueella, yhteensä 303 havaintoalalla.
Tutkimuksen keskeiset havainnot
Tulosten perusteella ilmanlaadun bioindikaattorit viittaavat pääosin lievästi heikentyneeseen ympäristön tilaan etenkin taajama-alueilla. Jäkälälajisto oli keskimäärin köyhtynyt ja vaurioitunut, erityisesti taajamien ja teollisuusalueiden läheisyydessä, kun taas tausta-alueilla lajisto oli runsaampaa. Myös sammal- ja humusnäytteiden kohonneet metallipitoisuudet keskittyivät liikenteen ja teollisuuden vaikutusalueille. Sammalen ja humuksen metallipitoisuudet kuvasivat ilmanlaadun vaihtelua jäkälämuuttujia selkeämmin.
Bioindikaattorien mittaama kuormitus heijastaa sekä paikallisia päästöjä että laajempaa alueellista taustatasoa, johon sisältyy myös mm. kaukokulkeuman ja luontaisten tekijöiden vaikutus. Päästöaineistojen tarkastelu osoitti, että typen oksidien, rikkidioksidin ja hiukkasten kokonaispäästöt ovat vähentyneet tutkimusalueella merkittävästi tarkastelujaksolla 2014–2024, mutta paikalliset lähteet, kuten liikenne, energiantuotanto ja teollisuus, vaikuttavat edelleen ilmanlaatuun yhdessä muiden tekijöiden kanssa.
Kanta- ja Päijät-Hämeen tulokset eivät merkittävästi eroa muualla Suomessa aiemmin tehtyjen vastaavien tutkimusten tuloksista.
Tutkimusraportti
Tutkimuksen raportti on julkaistu Lupa- ja valvontaviraston julkaisusarjassa sähköisenä https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-428-014-3
Lisätiedot
- Lupa- ja valvontavirasto (tutkimuksen koordinointi):
Sinikka Koikkalainen
Valvontapäällikkö
sinikka.koikkalainen@lvv.fi
0295 254 668
- Eurofins Ahma Oy (tutkimuksen toteutus ja tulokset):
Milla Yksjärvi
Ympäristöasiantuntija
milla.yksjarvi@etn.eurofins.com
040 660 3835
Anni Maja
Ympäristöasiantuntija, Maastotyöntekijä
anni.maja@etn.eurofins.com
040 351 0581
Ilmanlaatumittaus Heinolassa 2022
Ilmanlaatua mitattiin vuoden ajan Tommolassa kaupungin varikon mittauspaikalla sekä Vierumäen koulun mittauspaikalla. Mittausaikana seurattiin hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typen oksidien ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia.
Vuoden 2022 aikana ilmanlaatu Tommolan ja Vierumäen mittauspaikoilla oli pääsääntöisesti hyvää tai tyydyttävää. Etenkin pienhiukkaspitoisuudet olivat ajoittain kohonneet kylmille pakkaspäiville tyypillisten inversiotilanteiden sekä muutaman kaukokulkeumaepisodin seurauksena.
Vierumäellä ilmansaasteiden pitoisuustasot olivat hieman alhaisempia kuin Tommolassa. Pientaloalueilla talviaikaan ilmanlaatua heikentää tyypillisesti pienpoltto. Inversiotilanteissa (lämpötila maassa on viileämpi kuin korkeammalla ilmassa) ilman sekoittuminen on heikkoa ja päästöt eivät pääse laimenemaan ja leviämään tehokkaasti.
Vanhempia raportteja voi tiedustella Heinolan kaupungin ympäristönsuojelusta.
Ilmanlaatumittaus Heinolassa 2002-2015
Heinolan keskustassa, entisellä paikallisliikenneasemalla Torikadulla, seurattiin ilmanlaatua jatkuvatoimisin mittauksin vuosina 2002–2015. Tällöin seurattiin haisevien rikkiyhdisteiden, typen oksidien ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia.