Historia

Historia v. 1700 -lähtien

Asutuksen merkkejä Heinolan seuduilla on jo varsin kaukaisiltakin ajoilta, mutta tienoot säilyivät huomattavalta osalta eräalueina ja harva-asutuksisina aina 1700-luvulle. Jyrängön virran poikki kulki tosin vanhoista ajoista saakka ns. suuri Savon tie Hollolan Lahdesta pohjoiseen. Seutu kuuluikin kirkollisessa suhteessa Hollolaan.

Heinolan, tämän Hollolaan kuuluneen erämaakylän, merkitys mullistui perusteellisesti vuonna 1776, jolloin kuningas Kustaa III vahvisti sen kahtia jakamansa Kymenkartanon läänin uudeksi hallintokeskukseksi, residenssiksi. Jyrängön virran pohjoisrannasta tuli siis kuin maasta polkaisten talouden ja hallinnon keskus.

Paikkakunnalle asettui asumaan lääninhallituksen virkamiehiä 1790-luvulla. Saatiin lääkäri, apteekki ja sairaalakin. Residenssin markkinat tulivat ympäristön suosimiksi; niihin liittyy tarinan mukaan esim. Vänrikki Stoolin tarinain runo “Vänrikin markkinamuisto“.

Näihin päiviin säilynyt keskustan ruutukaava on peräisin vuoden 1785 tonttikartasta, johon jo sisältyi nykyinen Maaherran puisto.

Vanha Heinola oli tyypillinen hallinto- ja kauppapaikka, jossa asui erilaisia käsityöläisiä: seppiä, puuseppiä, kulta- ja kelloseppiä, värjäreitä, nahkureita, kankureita, sorvareita, muurareita, maalareita, räätäleitä jne. Oli tuuli- ja vesimyllyjä, myöhemmin sahoja, nahkatehdas ja konepajakin.

Residenssin asukasluku oli 1800-luvun alkukymmeninä noin tuhanteen. Elinkeinonharjoittajia oltiin houkuteltu paikkakunnalle lehti-ilmoituksin, ja tänne muuttikin lukuisa joukko eri käsityöalojen edustajia. Huomattavaksi kehittyi viina- ja olutteollisuus, joka alkoi jo 1700-luvun lopussa ja voimistui 1800-luvulla.

Suomen muuttuminen Venäjään kuuluvaksi suuriruhtinaskunnaksi 1809 siirsi maamme itärajaa idemmäs ja uusi läänin residenssi perustet­tiin Mikkeliin. Korvaukseksi Heinolalle haettiin kaupunkioikeuksia, jotka lopulta saatiinkin 1839 keisari Nikolai I:n allekirjoittamana.

Autonomian ajan loppuvuodet Heinola vietti pienen maakaupungin hiljaista elämää. Väkiluku vakiintui yli 1000:ksi 1870-luvun puolimaissa. Vuosisadan vaihteen tienoilla kaupunkiin perustettiin kaksi laitosta, joilla tuli olemaan kauaskantoinen merkitys: kylpylä 1891 (laitos oli pitkän aikaa suosittu sekä koti- että ulkomaisten kylpyvieraiden keskuudessa ja vilkastutti poikkeuksellisesti entisen Heinolan kesäelämää) ja seminaari 1899. Kylpylän toiminta päättyi II maailmansotaan ja seminaari lakkautettiin opettajainvalmistuksen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä 1972.

Lähteet:
Herranen Timo 1998
Heinolan kaupungin historia 3
Lehtori Pekka Rautamaa

Kokoaja ja ulkoasu:
Paula Forssell-Mäntynen

Kuvat:
Heinolan kaupunginmuseo