Heinolan luonnonympäristö

Heinolan kaupungin luonnonympäristö on ruhjelaaksojen muovaamaa, järvien elävöittämää metsämaisemaa, jossa pellot ovat pienipiirteisiä ja hajanaisia. Kalliomaat ja pohjamoreenikumpareet tekevät maisemasta kumpuilevan, ja voimakkaan erityisleimansa sille antavat harjujaksot. Heinolan eteläosan läpi länsiluoteesta itäkaakkoon kulkee toinen Salpausselkä. Tähän yhtyy pohjois-eteläsuuntainen Heinolan harju, joka kulkee kaupungin keskustan läpi aina Lusiin saakka.

Kaupungin kokonaispinta-alasta vedet peittävät 19 %. Heinolan kaupungin alueella on yli 300 yli 1 hehtaarin suuruista järveä. Suurten selkien, Konniveden ja Ruotsalaisen, lisäksi merkittäviä vesistöjä ovat mm. Ala-Rääveli, Imjärvi ja Sonnanen, joka on pitänyt itsellään Suomen toiseksi kirkkaimman järven arvoa. Tyypillisiä heinolalaiselle maisemalle ovat myös lukuisat pikkujärvet ja lammet.

Heinolan kaupunki kuuluu Etelä-Hämeen eliömaakuntaan. Vaikka metsät ovat pääosin havupuuvaltaisia kankaita, myöhään jatkuneen kaskikulttuurin vaikutus näkyy rehevänä kasvillisuutena ja koivikoiden yleisyytenä. Metsällä on Heinolan seudulla aina ollut suuri merkitys toimeentulon kannalta, sillä alueelta puuttuvat laajat peltolakeudet. Luonnon rehevyyttä lisää Etelä-Hämeen lehtokeskuksen ulottuminen Heinolan seudulle saakka. Lehdot kertovat ympäristöään ravinteikkaammasta kallioperästä mutta myös edullisesta paikallisilmastosta. Luonnon monipuolisuutta ja omaleimaisuutta kartuttavat osaltaan myös karun komeat harjumänniköt.

Heinolan alueella on useita valtakunnallisiin suojeluohjelmiin ja 17 NATURA 2000 -verkostoon kuuluvaa kohdetta. Yksityismaiden luonnonsuojelualueita Heinolassa on 25 ja luonnonmuistomerkkejä 13. Heinolan kaupunki on valinnut nimikkokasvikseen ketonukin (Androsace septentrionalis) ja nimikkoeläimekseen ilveksen (Lynx lynx).