Pitäjän kirkon kellotapuli

 

Pitäjän kirkko

 

Kirkonkylän pappila

 

 

PITÄJÄN KIRKKO JA PAPPILA


Heinola mainitaan Hollolan rukoushuonekuntana 1630. Vuonna 1687 siitä tuli kappeliseurakunta ja 1848 itsenäinen seurakunta. Heinolan entisen maaseurakunnan nykyinen kirkko valmistui vuonna 1755. Seurakuntien yhdistymisen jälkeen sen nimeksi vaihdettiin pitäjän kirkko. Puinen ristikirkko edustaa itäsuomalaista kirkkotyyppiä, se on muodoltaan tasavartinen ristikirkko. Kirkon viimeisin suuri korjaus- ja muutostyö tehtii vuonna 1933 arkkitehti K. Kallion johdolla. Kirkon paanukatto rakennettiin vuonna 1820 ja se on ainutlaatuinen maassamme. Sen malli on islamilaisesta maailmasta. Sisäpuolen kattomaalaukset on tehty 1700-luvun tyyliin. Alttaritaulu on vuodelta 1860. Kirkon yksi erikoisuus on lukkarintuoli, saarnatuolin vastapuolella. Alkuaan kirkko on ollut punainen, mutta sittemmin se on maalattu vaaleaksi. Erillinen kellotapuli on vuodelta 1834 (C. L. Engel). Kirkkoherran pappila puistoineen sijaitsee kirkon eteläpuolella ja se on vuodelta 1862. Seurakuntatalo on valmistunut vuonna (arkkitehti Arno Savela).

Pikkusinisiiven esiintymisalueet sijaitsevat kirkonkylän tuntumassa lämpimillä hietikkoalueilla, joissa esiintyy perhosen toukan ravintokasvia, idänkeulankärkeä. Esiintymisalueita on kunnostettu, minkä seurauksena laji on runsastunut.

Kangasvuokko on paikoin hyvinkin yleinen laji Heinolan harjuilla ja niitä ympäröivillä kangasmailla. Runsain laji on Vierumäenkankaalla. Lähempänä kaupunkia kangasvuokko on selvästi harvinaisempi, paikoin se on hävinnyt keräämisen seurauksena.

Valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö: (Linkki tekstiin) Kirkonseudun kulttuurimaisema

Pitäjän kirkko on rakennettu 1755 (A. Junkkarinen?). Muodoltaan se on tasavartinen ristikirkko, jonka ristinvarret kapenevat ulospäin. Sitä kattaa aumattu paanukatto. Erillinen hirsinen kellotapuli on vuodelta 1834 (IK/C. L. Engel). Kirkko ja tapuli sijaitsevat keskellä vanhaa, kivimuurin ympäröimää hautausmaata. Kirkon eteläpuolella koivukujan päässä on kirkkoherranpappilan puinen päärakennus vuodelta 1862. Ympärillä on vanha puisto ja puutarha. Kirkosta lounaaseen sijaitsee entinen edistysseurojen talo vuodelta 1925. Kirkonkylän lounaispäässä lähellä valtatietä on Ylä-Pessalan vanha, 1800-luvun rakennusryhmä.