De Geer 1785

 

Perspektiivi

 

Maaherranpuisto

Perspektiivi eli Maaherranpuisto


Maassamme ainutlaatuinen esplanadi-tyyppinen 1700-luvun kaupunkipuisto, jonka esikuvana on ollut Nancyn Place Stanislas. Se edusti uudenlaista julkista puistoajattelua. Maaherra Riddercreutz laati ensimmäisen asemakaavan vuonna 1779, jonka pohjalta maaherra de Geer laati uuden ruutuasemakaavan vuonna 1785. Siinä keskeisenä sommittelun aiheena oli leveä puistokatu, jonka päätteeksi oli maaherran virkatalolle varattu paikka Perspektiivin alkuun, nykyisen leikkikentän kohdalle. Alunperin residenssin virkamiesten talot ryhmiteltiin puiston molemmin puolin. Jäljellä niistä on vielä lääninkivalteri Aschanin talo, joka toimii museona. Tosin maaherra rakensi kuitenkin varsinaisen residenssinsä nykyisen torin kohdalle. Seminaarin rakennukset rakennettiin 1800-luvun lopussa Maaherranpuiston toiseen päähän. Puisto istutettiin uudelleen 1800-luvun lopussa. Toinen yhtä vanha suomalainen kaupunkipuisto on Vaasan Hovioikeudenpuistikko (v. 1776). Maaherranpuiston ilme palautettiin alkuperäistä vastaavaksi suuressa restauroinnissa vuosina 1989-90, jolloin se sai takaisin alkuperäiset käytävämuodostelmansa ja koivurivistönsä.

Valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö: Maaherranpuisto ja seminaarialue.

Kymenkartanon läänin hallinto siirrettiin Heinolaan 1776 ja ensimmäinen asemakaava laadittiin 1779. Maaherra de Geer laaditutti 1785 uuden ruutuasemakaavan, jonka merkittävänä osana oli puistokatu, Perspektiivi, nykyinen Maaherranpuisto. Tämä alkuaan kuuden puurivin levyinen puistokatu on lajissaan vanhimpia maassamme. Perspektiiviä rajaavat tontit oli varattu lääninhallinnon virkamiehille. Näistä rakennuksista on ainoana säilynyt meidän päiviimme 1780-luvulla rakennettu Kivalterintalo. Korttelissa 2 on säilynyt puinen palokunnantalo vuodelta 1890 (L. Pettersson). Maaherrankatu 1:ssä on Heinolan kylpylaitoksen kylpylärakennus vuodelta 1930 (W. G. Palmqvist). Maaherranpuiston pohjoispäässä sijaitseva Heinolan seminaari perustettiin 1899 ja seminaarirakennukset valmistuivat 1901 (S. Gripenberg, J. Ahrenberg). Uudempi, funktionalistinen seminaarirakennus on vuodelta 1939 (S. Savonius). Seminaarialueeseen liittyy entisen harjoituskoulun kortteli, jossa on kaksi vanhaa kansakoulua vuosilta 1884 ja 1898.