HEINOLAN KIRKKO JA PAPPILA

Kirkonmäki

Heinola mainitaan Hollolan rukoushuonekuntana 1630. Vuonna 1687 siitä tuli kappeliseurakunta, josta residenssin aikana erotettiin oma residenssiseurakunta. Kirkonmäellä vanha ja uusi rakennuskanta sulautuvat harmoniseksi kokonaisuudeksi, jossa eri aikakaudet luovat ajallista perspektiiviä.

Kirkko ja tapuli

Entisen kaupunkiseurakunnan pitkänomainen kahdeksankulmainen puukirkko valmistui vuonna 1811. Rakentajana oli todennäköisesti Matts Åkerblom. Kellotapuli rakennettiin vuonna 1842 (C.L. Engel). Perusteellinen sisätilojen korjaus vv. 1925-26 toteutettiin Josef Stenbäckin johdolla ja viimeisimmässä korjauksessa säilytettiin osin 1920-luvun korjausta, mutta väritys palautettiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä 1800-luvun väritystä. Alttaritaulut ovat hovimaalari R.W. Ekmanin maalaamia (1863).

Vanha pappila

Arkkitehtitoimisto Wrede & Gripenbergín laatimien suunnitelmien mukaan rakennettiin uusi jugend-henkinen pappila vuonna 1902. Rakennuksessa toimi Heinolan kaupunginmuseo vuosina 1964-1982, minkä jälkeen rakennus kunnostettiin alkuperäiseen ilmeeseen kaupunkilaisten juhla- ja kokouskäyttöön (v. 1986).

Uusi seurakuntatalo valmistui 1963 arkkitehti Erkko Virkkusen suunnittelemana.

Kirkkopuisto

Seurakunnan toimesta aloitettiin 1850-luvulla Kirkkopuistikon istuttaminen.

Heinolan hautausmaa

Hautausmaa on perustettu yhtä aikaa kirkon rakentamisen aikaan 1800-luvun alussa. Siunauskappeli valmistui 1955 arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelemana.

Valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö: Heinolan kirkko, tapuli ja entinen pappila.

Katso myös Kirkkopuisto