ESIHISTORIAA
Heinolan seudun luonnonolojen ja maisemien muotoutumiseen vaikutti jääkaudet. Jäätikön sulaminen synnytti vedenjakajiksi Salpausselät ja Heinolanharjun, jolla on tärkeä osuus Päijänteen vesistöhistoriassa. Muinais-Päijänne, joka kuroutui Itämerestä itsenäiseksi järveksi yli 8000 vuotta sitten, laski aluksi silloiseen Pohjanlahteen Pihtiputaan kohdalta. Korkein ranta Heinolan kohdalla oli silloin Ruotsalaisen itärannalla 86-87 metriä, kun nykyinen järven korkeus meren pinnasta on noin 77,5 metriä. Heinolanharju muodosti Suur-Päijänteen kaakkoispäähän luonnollisen padon. Maannousun johdosta vedenpinnan jatkuvasti kohotessa harju murtui ja Päijänne kääntyi laskemaan kaakkoon nykyistä Jyränköä myöten. Päijänteen pinta aleni muutamia metrejä ja Konniveden pinta puolestaan nousi pari metriä, tämä tapahtui noin 6100 vuotta sitten (noin 4200 e.Kr.). Esihistoriaan liittyen voidaan vielä mainita, että Suomen vanhin, ajoitettu, asutukseen liittyvä löytö on Heinolan Viikinäisten reenjalas (noin 7000 e.Kr.). Samoilta seuduilta Ala-Räävelin rannalta löytyy myös kalliomaalaus (4200-2000 e.Kr.), joka on osin tuhoutunut. Konniveden puolella Heinolan ja Iitin rajalla löytyy paremmin säilyneet Haukkavuoren kalliomaalaukset.
Perinteisesti asutus oli keskittynyt hyvien kulkuyhteyksien varteen, joko vesiteiden tai esimerkiksi harjujen läheisyyteen. Vanha postitie ns. Suuri Savontie kulki Hollolan Lahdesta Jyrängön ja Juvan kautta Savonlinnaan.
Nykyiset luonnonolot
Heinolan kaupungin keskusta-aluetta hallitsevia luonnonelementtejä ovat Ruotsalaisen järvi, Jyrängönvirta ja Konnivesi sekä kaupungin läpi kulkeva harjujakso. Heinolalle ovat tyypillisiä havupuuvaltaiset kankaat ja karun komeat harjumänniköt, mutta alueella näkyy myös myöhään jatkuneen kaskikulttuurin vaikutus rehevänä kasvillisuutena ja koivikoiden yleisyytenä. Luonnon rehevyyttä lisää Etelä-Hämeen lehtokeskuksen ulottuminen Heinolan seudulle saakka. Useat lehdot kertovat ympäristöään ravinteikkaammasta maaperästä, mutta myös edullisesta paikallisilmastosta. Keskustan osalta alue kokemusten perusteella kuuluu I-kasvillisuusvyöhykkeeseen, sen aiheuttaa läpi talven virtaava Jyrängön virta.