KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO
Käsite
Maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyy uutena käsite "kansallinen kaupunkipuisto" ja mahdollisuus niiden perustamiseen Suomeen. Kansallisen kaupunkipuiston statuksen voisivat omasta hakemuksestaan saada vain ne kaupungit, joissa on säilynyt ja joissa on myös vastaisin kaavoitustoimin tarkoitus säilyttää luonnon- ja kulttuuriperinnön puolesta valtakunnallisesti arvokkaita, eheitä viheralueiden ja historiallisten ympäristöjen muodostamia kokonaisuuksia. Puistoon osoitettavan alueen tulee olla pääsääntöisesti valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön omistuksessa.
Ympäristöministeriössä luotu kaupunkien arviointiin seuraavat kriteerit, jotka ovat osoittautuneet varsin käyttökelpoisiksi myös käytännön arviointityössä.
KANSALLISEN KAUPUNKIPUISTON KRITEERIT
Sisällön kriteeri
Kansallisen kaupunkipuiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden ymmärtämisen kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita.
Laajuuden ja eheyden kriteeri
Kansallisen kaupunkipuiston tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen.
Ekologisuuden kriteeri
Ekologisessa mielessä on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja että se on jatkuva eli liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun.
Kaupunkikeskeisyyden kriteeri
Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.
KANSALLISEN KAUPUNKIPUISTON PERUSTAMINEN JA SEN VAIKUTUKSET
Kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta päättää ympäristöministeriö. Perustamispäätökseen voidaan kunnan suostumuksella ottaa mukaan alueen olennaisten arvojen säilyttämiseksi tarpeellisia määr äyksiä. Perustamispäätöksen jälkeen kunta laatii yhdessä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa alueelle hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka hyväksyy ympäristöministeriö. Kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvan alueen kaavoituksessa ja muussa alueeseen vaikuttavassa suunnittelussa on otettava huomioon puistoa koskevat määräykset. Kansallinen kaupunkipuisto voidaan lakkauttaa tai sen rajausta muuttaa, jos alueen arvo on olennaisesti vähentynyt tai jos yleisen edun kannalta tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttaminen sitä edellyttää.
KANSALLISEN KAUPUNKIPUISTON MERKITYS KAUPUNGILLE JA KAUPUNKILAISILLE
Keskeisten puistoalueiden, luonnonarvojen ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen nimeäminen kansalliseksi kaupunkipuistoksi antaisi kaupungille myönteistä julkisuutta sekä pysyvää, positiivista valtakunnantason statusta, jota voidaan hyödyntää kaupungin markkinoinnissa. Kansallinen status kohottaa myös kaupunkilaisten arvostusta omaa elinympäristöään kohtaan ja kannustaa toimimaan sen parhaaksi. Valtionhallinnossa kansalliseksi kaupunkipuistoksi nimetyt alueet on mahdollista huomioida priorisoitaessa eri hankkeita, joten eri ministeriöiden ja EU-hankkeiden rahoitusanomusten käsittelyssä ovat kansallista intressiä sisältävät hankkeet etusijalla. Suoranaisia kustannuksia suunnittelukustannusten lisäksi ei kaupungille aiheudu. Kyse on lähinnä kaupunkipuiston positiivisten arvojen oivaltamisesta ja sisäistämisestä siten, että kaupunki sitoutuu päätöksenteossaan toteuttamaan kansallisen kaupunkipuiston periaatteita myös käytännössä. Kansalliseksi kaupunkipuistoksi nimeäminen konkretisoi tavallaan ne yhdyskuntarakenteen vahvuudet, jotka Heinolan identiteetille ovat ominaisia. Nykyisen kaupunkien tiivistys- ja täydennysrakentamisen aikana se antaa myös selkeän tavoitteen kaupungin julkisivun, puolijulkisen olohuoneen kehittämiselle. Kaupunkimiljöötä ei museoida, vaan tarkoituksena on löytää rakennuksille ja alueille monipuolista käyttöä, jotta kaupunkilaiset voisivat nauttia entistä paremmasta ja viihtyisämmästä elinympäristöstä.
Suomeen on ensi vaiheessa tarkoitus perustaa ainoastaan 4 - 5 kaupunkipuistoa, kokonaismääräksi on arvioitu enintään 10 - 12 kansallista kaupunkipuistoa.