Kummin sivu

Ei rajoja
Naapurissani savimajassa asui mies, joka oli ylpeä pienestä tyttärestään. Se ei ollut mikään ihme, sillä tyttö oli poikkeuksellisen kaunis ja älykäs. Hän napitti uteliaana elämän menoa suurilla mustilla silmillään ja kyseli koko ajan kaikkea mahdollista.

Eräänä iltana, kun isä palasi paimentamasta lehmiä, tyttö tervehti häntä ja hihkaisi: ”Katso isä! Minä osaan lentää!” Tyttö kapusi pöydälle, levitti kätensä ja hyppäsi. Hän mätkähti suoraan pää edellä maahan ja satutti kauniit kasvonsa. Hänen silmäkulmastaan, nenästään ja leuastaan valui verta. Tyttö jäi maahan makaamaan ja parkui surkeasti. Isä meni hänen luokseen lohduttamaan. ”Hyvä, tyttö, hyvä. Ei se mitään.”

Kului aikaa ja elämä jatkui entiseen tapaan. Isä kulki paimentamassa lehmiä ja muita eläimiä, äiti teki töitä savimajassa ja laittoi ruokaa koko perheelle. Mutta eräänä päivänä tyttö löysi linnun sulan. Hän nosti sen maasta ja keksi heti, miksi hän ei osannut lentää: hänellä ei ollut sulkia, kuten linnuilla.

 

Tyttö otti sulan mukaan ja meni savimajaan odottamaan isän kotiin tuloa. Illalla isä saapuikin paimentamasta lehmiä. Tyttö tervehti häntä ja hihkaisi:”Katso isä! Minä osaan lentää!” Tyttö piteli kädessään linnun sulkaa, kapusi pöydälle, levitti kätensä ja hyppäsi. Mutta hän mätkähti taas suoraan pää edellä maahan ja loukkasi kasvonsa yhtä pahasti kuin edellisellä kerralla. Isä lohdutti tytärtään: ”Hyvä, tyttö, hyvä. Ei se mitään. Ehkä jonain päivänä osaat lentää.”

 

Olin seurannut läheltä perheen touhuja ja kun katselin verissään parkuvaa tyttöä, en kerta kaikkiaan voinut enää olla puuttumatta peliin. Kysyin mieheltä:”Miksi ihmeessä annat tytön hypätä pöydältä ja satuttaa itsensä? Etkä toru lainkaan, vaan vain kehut häntä!”

Tytön isä katsoi minua silmät suurina ja vastasi: ”En minä voi rajoittaa lapseni unelmia. Jos niin tekisin, hän ei enää uskaltaisi yrittää mitään.”

Ja arvatkaa mitä! Miehen tytär oppi lentämään. Vaikka hän oli kotoisin köyhästä savimajasta, hänestä tuli lentäjä. Hän oli todennäköisesti ensimmäinen afrikkalainen nainen, joka valmistui lentokapteeniksi. Yhä tänäänkin hän ohjaa taitavasti ja turvallisesti suurta lentokonetta, jossa matkustaa satoja ihmisiä.Naapurissani asuvalta mieheltä opin, että ihmisellä ei oikeasti ole rajoja. Niinpä uskalsin eräänä päivänä nousta lentokoneeseen ja lähteä kohti lumista pohjoista maata, jossa luulin kaikkien ihmisten kulkevan koiravaljakoilla.

Projektin kummiurheilijana toimii juokseva satusetä Wilson Kirwa.

 Wilson Kirwa kävi kertomassa satuja Liikuttaako Kuntosi? -tapahtumassa 16.4.2008.