Kriisisuunnitelma
Koulujemme oppilaat, henkilökuntaan kuuluvat aikuiset, oppilaiden perheenjäsenet tai muut heille läheiset ihmiset voivat joutua äkilliseen onnettomuuteen tai uhkaavaan tilanteeseen joko koulussa tai sen ulkopuolella tai heitä voi kohdata kuolema, sairaus tai onnettomuus.
Kriisisuunnitelma sisältää erilaisia toimintamalleja kriisitilanteita varten.
Henkilökuntaa perehdytetään koulun kriisityöhön, jonka tarkoituksena on tukea kriisissä olevan henkilön omaa selviytymistä ja nopeuttaa sitä. Toiminta tapahtuu eri yhteistyötahojen ja vanhempien kanssa yhteistyössä.
1. KRIISIEN ENNALTAEHKÄISY
1.1 Myönteinen ja turvallinen ilmapiiri
Myönteisen ja turvallisen ilmapiirin syntymiseen myötävaikuttavia tekijöitä ovat mm.
- esi- ja alkuopetuksen yhteistyö
- välitön ja perusteellinen puuttuminen koulukiusaamiseen
- valvonta eri tilanteissa
- hyvin tiedotetut selkeät säännöt, joista pidetään kiinni
- vanhemmat tietoisia koulun säännöistä
- kodin ja koulun toimiva yhteistyö
1.2 Oppilaiden, koulun henkilökunnan ja vanhempien itseluottamuksen lisääminen ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen
- henkilökunnan kouluttaminen
- vanhempainillat
- henkilökunnan työnohjaus
- vanhempainryhmätoiminta
- oppilashuoltoryhmä
2. KOULUN KRIISIRYHMÄ
Kokoonpano
- Rehtori
- Apulaisjohtaja
- Erityisopettaja
- Terveydenhoitaja
- Psykologi
- Vanhempainryhmän edustaja
- Koululääkäri
2.1 Tehtävät
Kriisiryhmä kutsutaan kokoon kriisitilanteessa
- miettii jatkotoimenpiteet yhdessä kodin kanssa
- harkitsee ulkopuolisen avun tarvetta henkilökunnalle ja oppilaille
- pitää kriisikansion ajan tasalla
- ylläpitää kouluttautumista kriisityöhön
- perehdyttää uudet työyhteisön jäsenet
- kokoontuu mahdollisimman nopeasti; muutaman tunnin sisällä,
valmius nopeaan päätöksentekoon ainakin kahden, kolmen henkilön osalta
3. TIEDOTTAMINEN
3.1 Tiedottaminen kriisitoiminnasta
- koulutiedotteessa tiedottaminen
- informaatiota vanhemmille luokkien vanhempainilloissa
- tietoa oppilaille; kirjallisuus, teemapäivät, tempaukset jne.
- yhteinen vanhempainilta koulun kriisityöstä
3.2 Tiedottaminen kriisitilanteessa
Henkilö, joka on saanut tiedon tapahtuneesta, tiedottaa siitä rehtorille tai jos rehtori ei ole paikalla toissijaisesti asian hoitavat opettajajäsenet tai sen luokan opettaja, jota asia koskee.
Tiedon vastaanottajan tulisi selvittää (jo puhelun aikana):
- soittajan henkilöllisyys + mistä numerosta tavoittaa
- mitä on tapahtunut
- missä ja milloin
- kuka, ketkä ovat tapahtuman uhrit
- mikä on tilanne juuri nyt
- onko joku muu taho ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin
- onko koululle jotain erityisodotuksia yhteistyön suhteen?
Rehtorin tehtävät:
- kutsuu kriisiryhmän avukseen
- informoi opettajakuntaa ja muuta koulun henkilökuntaa tapahtuneesta
- antaa opettajalle ohjeita ja oikeata tietoa tapahtuneesta huhujen ehkäisemiseksi
- puhuu tarvittaessa vanhempien kanssa
- on kuolemantapauksen satuttua yhteydessä kuolleen oppilaan vanhempiin
- on aktiivisesti mukana tukemassa kouluyhteisön toipumista
- pysyy henkilöstön ja oppilaiden tavoitettavissa
- hoitaa tarvittaessa yhteydet poliisiin
- hoitaa tarvittaessa yhteydet lehdistöön
- on tarvittaessa yhteydessä koulun vanhempainryhmään
Kaikki tiedottaminen koulun ulkopuolelle tapahtuu ensisijaisesti rehtorin kautta.
4. TOIMINTAMALLEJA ERI KRIISITILANTEISSA
4.1 Onnettomuus koulussa
- hälytä ambulanssi puh. 112!
- muut opettajat avuksi
- aloita ensiapu!
- ilmoita terveydenhoitajalle tai terveyskeskukseen
- ilmoita rehtorille à tieto kriisiryhmälle à tieto henkilökunnalle
- vie oppilaat pois onnettomuuspaikalta
- kokoa silminnäkijät erilleen ja pidä heistä erityistä huolta
- huolehdi, että oppilaiden kanssa on aina joku aikuinen
- ilmoita huoltajille mahdollisimman pian
- käsittele asia luokassa oppilaiden kanssa
- lähetä kirjallinen viesti koteihin tapahtuneesta
- päästä järkyttyneimmät oppilaat kotiin vasta aikuisen mukana
- jatka asian jälkipuintia henkilökunnan kanssa
- jatka asian jälkipuintia luokassa (keskustelu luokassa)
- seuraa oppilaiden vointia
4.2 Oppilaan kuolema
- oppilaan kuolemasta ilmoittaa perheelle pappi, poliisi tai sairaala
- tiedon saanut opettaja informoi rehtoria
- rehtori informoi opettajakuntaa
- perheen toivomuksia koteihin tiedottamisesta kunnioitetaan
- kuolemasta keskustellaan
- omaisia muistetaan (kriisiryhmä ja oppilashuoltotyöryhmä)
- oppilaiden mielenterveyttä seurataan
- järjestetään henkilökunnalle mahdollisuus jälkipuintiin
4.3 Opettajan tai koulun muun henkilökuntaan kuuluvan kuolema
- rehtori informoi ensin henkilökuntaa, sitten luokkaa ja sen jälkeen kouluyhteisöä
- kriisiryhmä järjestää henkilökunnalle ja oppilaille jälkipuintia
- opettajat järjestävät keskustelut luokissa
- vainajaa kunnioitetaan
- liputtamalla
- järjestämällä hiljainen hetki
- osallistumalla omaisten toivoessa hautajaisiin
- seurataan oppilaiden hyvinvointia
- keskustelut luokissa
4.4 Oppilaan lähiomaisen kuolema
- tiedon saatuaan rehtori neuvottelee kriisiryhmän kanssa
- rehtori tiedottaa oppilasta opettavalle opettajalle / kaikille opettajille
- rehtori selvittää saako asiasta kertoa muulle luokalle (perustele kertomisen edut)
- opettaja ohjaa oppilaita kohtaamaan surutyötä tekevän luokkatoverin
- rehtori järjestää omaisten muistamisen
- opettaja järjestää oppilaalle keskustelumahdollisuuden jos siihen on lupa
- opettaja seuraa oppilaan psyykkistä hyvinvointia
4.5 Itsemurhan uhka
- puhu oppilaan kanssa
- älä jätä oppilasta yksin
- tarjoudu pohtimaan yhdessä ongelmaa, älä yritä ratkaista sitä
- ongelma, jonka vuoksi oppilas on valmis tekemään itsemurhan, ei voi olla hetkessä ratkaistavissa
- kuuntele, älä tuomitse, älä vähättele
- ota yhteys kotiin oppilaan vanhempiin
- kokoa kriisi- ja / tai oppilashuoltotyöryhmä toimimaan.
4.6 Itsemurha
Itsemurha koskettaa aina koko kouluyhteisöä. Rehtori sopii omaisten kanssa miten toimitaan. Jälkipuinti on erittäin tärkeää, koska itsemurha nostattaa esiin esim. voimakasta syyllisyyttä.
- rehtori tiedottaa kriisiryhmälle
- rehtori tiedottaa henkilökunnalle
- opettaja tiedottaa oppilaille, jos perheeltä on saatu lupa kertoa tosiasiat, jotta perättömät huhut
estettäisiin
- tarvittaessa voidaan järjestää vanhempainilta edellyttäen, että on saatu kertoa tapahtuneesta
- järjestetään jälkipuinti henkilökunnalle
- järjestetään erityinen tuki ja seuranta silminnäkijöille ja lähimmille ystäville
- luokissa keskustellaan opettajan johdolla tapahtuneesta (jos on lupa)
- oppilaiden vointia seurataan
- kriisiryhmä sopii muistamisesta
4.7 Vakava sairaus, vamma tai poikkeavuus
- pyritään saamaan lupa kertoa luokan oppilaille ja muulle henkilökunnalle ( + oppilaiden
vanhemmille); perustele kertomisen edut (huhut, epätietoisuus)
- sovi huoltajien kanssa, mitä kerrotaan oppilaille
- oppilaan omaa mielipidettä on kunnioitettava
- opettaja järjestää tilaisuuden sairauden, vamman tai poikkeavuuden käsittelyyn luokassa ja / tai
vanhempainillassa
- vanhemmat ja / tai terveydenhoitaja antavat toimintaohjeet sairauskohtauksen varalta
- opettaja herättää luokkatovereiden empatian
- sairaudesta ei vaieta vaan siitä pyritään keskustelemaan avoimesti ja luontevasti
4.8 Pommiuhkaus koulussa
Pommiuhasta ilmoitetaan välittömästi poliisille. Oppilaat ja työntekijät ohjataan ulos koulurakennuksesta. Toimitaan poliisin antamien ohjeiden mukaan.
Pommiuhkauksiin on aina suhtauduttava vakavasti, vaikka ne joskus osoittautuvatkin aiheettomaksi.
4.9 Onnettomuus tai sen uhka koulun ulkopuolella
- rehtori ottaa selville tosiasiat
- rehtori informoi muun henkilökunnan
- opettajat järjestävät keskustelun
- koulusta lähetetään tietoa kotiin tapahtuneesta ja mahdollisista reaktioista
4.10 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
- oppilashuoltotyöryhmä tai kriisiryhmä kokoontuu tiedon saatuaan
- epäillylle hyväksikäyttäjälle asian käsittelystä ei anneta tietoa
4.11 Häiriintyneen henkilön kohtaaminen ja poistaminen koulusta
- poista lapset paikalta
- pyydä itsellesi toinen aikuinen avuksi
- huolehdi poistumistie itsellesi vapaaksi
- pyydä tiukasti poistumaan lasten työpaikalta
- pyydä tarvittaessa poliisi paikalle, mikäli poistumiskehotus ei auta
4.12 Kun vanhemmat kieltävät puhumasta
Itsemurhan tehneen nuoren vanhemmat saattavat kieltää koulua puhumasta itsemurhasta, kuolemasta, sairaudesta, vammasta tms. Koulun tulisi pyrkiä yhteistyöhön vanhempien kanssa ja kertoa miksi asian käsittely on tärkeää. Vanhemmille kannattaa korostaa sitä, ettei tarkoitus ole käsitellä perheen yksityisasioita vaan tukea lapsia selviytymään. Asian käsittelyn päätavoitteena on kertoa oppilaille myönteisistä ratkaisumalleista elämän vaikeissa tilanteissa. Vanhemmille voi todeta, että lapset joka tapauksessa tietävät usein tapahtuneesta ja pohtivat sitä keskenään. On parempi, että he saavat asiallista tietoa kuin että huhut vääristävät tapahtuneen.
4.13 Opettajan ja vanhemman yhteistyöongelmia
Yleisiä ohjeita
- Älä mene kiihtyneenä neuvotteluun vanhempien kanssa. Käytä työkavereiden apua purkaaksesi tunnelataustasi ennen vanhempien tapaamista. Säilytä vanhempien kunnioitus, vaikka olisitkin asioista eri mieltä (haluathan, että itseäsikin kunnioitetaan).
Kun vanhempi arvostelee opettajaa
- kuuntele keskeyttämättä mitä hänellä on sanottavana
- tarkenna kysymyksillä sinulle epäselvät asiat
- osoita ymmärrystä ja sano ääneen mistä olet samaa mieltä
- pyydä anteeksi tarvittaessa
- kerro selkeästi ja asiallisesti faktat, oma käsityksesi tapahtumasta
- sovi jatkotoimenpiteet esim. kysy vanhempien mielipide ketä tarvitaan mukaan mahdolliseen uuteen neuvotteluun
- kiitä vanhempaa asian esille ottamisesta tai kiinnostuksesta lapsen asioihin
- älä käsittele lasten kanssa asiaa luokassa yhteisesti
- hae ”työnohjausapua” rehtorilta, psykologilta, kollegoiltasi, terveydenhoitajalta tms. tarvittaessa
Kun vanhempi nimittelee ja uhkailee
- asiatonta käyttäytymistä ei tarvitse kuunnella!
- lopeta ”keskustelu” sanomalla esim. ”Palataan tähän asiaan kun olet rauhoittunut”.
- hae rehtori/kollega ”todistajaksesi” tarvittaessa
- anna tilaisuus asiallisesti keskustelulle myöhemmin mikäli se on lapsen asioiden hoitamiseksi tarpeellista.
5. ARVIOINTI KRIISITILANTEEN JÄLKEEN
- henkilökunta arvioi kriisiryhmän kanssa, miten tilanne hoidettiin
- henkilökunta käy avointa keskustelua syyllistämättä
- kriisiryhmä tekee tarvittavat muutokset kriisivalmiussuunnitelmaan
6. TIETOA LAPSEN KRIISISTÄ
6.1. Mikä on kriisi?
Kriisistä puhutaan yleensä silloin, kun ihminen on joutunut elämäntilanteeseen, jossa hänen aikaisemmat kokemuksensa ja keinonsa eivät riitä uuden tilanteen ymmärtämiseen ja sen psyykkiseen hallitsemiseen.
Kriisit voidaan jakaa kehityskriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Normaaleja kehitykseen ja kasvuun kuuluvia kriisejä voivat aiheuttaa esimerkiksi murrosikä, kotoa pois muuttaminen, naimisiin meno ja ensimmäisen lapsen saaminen. Suurin osa ihmisistä selviää näistä tapahtumista omin avuin, vaikka selviytyminen saattaakin joskus vaatia suuria ponnisteluja.
Traumaattiset kriisit aiheutuvat äkillisestä, odottamattomasta ja epätavallisen voimakkaasta tapahtumasta, joka tuottaisi kenelle tahansa huomattavaa kärsimystä. Traumaattinen kriisi jakaa elämän kahtia - on elämä ennen sitä ja elämä sen jälkeen. Traumalla tarkoitetaan paitsi varsinaista traumaattista tapahtumaa, myös tapahtuman vammauttavaa vaikutusta ihmisen psyykeen. Trauma voi syntyä myös pitkän ajan kuluessa koettujen vaurioittavien kokemusten seurauksena (esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö tai perheväkivalta).
6.2 Traumatisoivia tilanteita
Trauman voi aiheuttaa
a) yksittäinen tapaus:
onnettomuus, katastrofi, äkillinen kuolema, väkivalta, väkivallanteko, muu traumaattinen tapahtuma, " vähältä piti" tilanteet
b) kasautuvat tapahtumat:
seksuaalinen hyväksikäyttö, toistuva pahoinpitely, sota, avioero, kiusaaminen, poikkeavuus, perheen mielenterveysongelmat, alkoholismi, sairaus
c) lapsi elää traumaattisissa oloissa kehitysvuosinaan
6.3. Traumaattisen kriisin vaiheet
Jokainen kriisitilanne on ainutlaatuinen henkilökohtainen kokemus. Kriisin psyykkisissä reaktioissa voidaan kuitenkin erottaa erilaisia vaiheita, joilla on yhteisiä piirteitä kriisin aiheuttajasta ja kokijasta riippumatta. On tärkeä tiedostaa, että kriisireaktiot ovat normaaleja reaktioita ylivoimaisiin tilanteisiin.
Traumaattisen kriisin vaiheet:
1. Shokkivaihe "Ei voi olla totta!"
2. Reaktiovaihe "Mitä tapahtui?"
3. Käsittelyvaihe "Miten tästä selviää?"
4. Uudelleen suuntautumisen vaihe "Elämä voittaa!"
1. Shokkivaihe saattaa kestää muutamista hetkistä muutamaan vuorokauteen. Tällöin ihminen
- ei kykene käsittämään tapahtunutta, jopa kieltää sen
- käyttäytyy poikkeavasti tai tilanteeseen sopimattomasti
(tyynen rauhallisesti sisäisestä kaaoksesta huolimatta tai raivoisasti, jopa sekavasti)
- ei ehkä jälkeenpäin muista tämän vaiheen tapahtumia (ei myöskään annettuja ohjeita)
2. Reaktiovaihe voi olla muutaman viikon tai muutaman kuukauden mittainen. Reaktiovaiheessa
- ihminen yrittää saada käsitystä tapahtuneesta: miksi ja miten kaikki tapahtui
- henkiset puolustuskeinot alkavat toimia paremmin, tapahtuman kieltäminen vähenee
- ihmisellä voi olla mm.
- erilaisia ruumiillisia oireita
- ahdistuneisuutta, joskus kohtauksia
- masennusoireita; itkuisuus, vetäytyminen, syyllisyydentunteet, ruokahaluttomuus,
univaikeudet
- vihamielisyyttä, mm. toisten syyllistämistä
- tunteiden peittämistä, näennäistä tilanteen hallinta
3. Käsittelyvaihe kestää muutamista kuukausista vuoteen. Tällöin
- tapahtumat hyväksytään
- siihen ja menneeseen elämäntilanteeseen keskittyminen vähenee
- oireet ja tuntemukset vähenevät
Toipumisen edetessä psyykkiset ja fyysiset oireet poistuvat ja mieliala korjaantuu. Kriisireaktio voi
kuitenkin tässä vaiheessa myös lukkiintua ja muuttua psyykkiseksi häiriöksi (posttraumaattinen
stressihäiriö) ja tällöin tarvitaan ammattiauttajan apua.
4. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtuu lopullinen toipuminen. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen siten, että se ei enää rajoita elämää. Kukaan ei ole kriisin jälkeen ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa ihminen on vahvempi ja paremmin valmistautunut kohtaamaan vastoinkäymisiä.
Oheinen kuvio havainnollistaa surutyön ja traumatyön eroja. Traumatyön jälkeen ihmisen on vielä käytävä läpi normaalin surutyön vaiheet ennen kuin lopullinen toipuminen ja eheytyminen saavutetaan.
Traumatyö
- ahdistavia muistikuvia tapahtuneesta
- tapahtumasta muistuttavien tilanteiden vältteleminen
- vaikeus puhua tapahtuneesta
- unet painajaismaisia
- masennuksen, pelon, ahdistuksen tunteet
Surutyö
- eläviä muistikuvia menetetystä henkilöstä
- lohduttavien muistojen hakeminen
- halu puhua menetetystä henkilöstä
- lohduttavien unien näkeminen
- surun, kaipauksen, masennuksen tunteet
6.4. Posttraumaattinen stressihäiriö
Traumaattisen tapahtuman jälkeen kehittyvien vaivojen ja oireiden muodostumasta käytetään psykiatrisessa diagnostiikkaluokituksessa DSM-IV termiä posttraummaatinen stressihäiriö(Post-traumatic stress disorder, PTSD). Posttraumaattisesta stressihäiriöstä käytetään myös termiä traumaperäinen stressireaktio.
Posttraumaattisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit
A. Henkilö, joka on kohdannut traumaattisen tapahtuman, jossa hän joko, todisti tai joutui tekemisiin tapahtuman tai useiden tapahtumien kanssa, joihin liittyi todellinen tai uhkaava kuoleman tai vakavan loukkaantumisen vaara tai uhka oman itsen tai muiden fyysistä koskemattomuutta kohtaan reaktioon liittyi pelkoa, avuttomuuden tunnetta tai kauhua. Huom. lapsilla se voi ilmetä sekavana tai levottomana käyttäytymisenä
B. Traumaattinen tapahtuma koetaan jatkuvasti uudelleen vähintään yhdellä seuraavista tavoista:
- Toistuvia ja tungettelevia kärsimystä tuottavan tapahtuman mieleen palautumista (kuvia, ajatuksia tai havaintoja). Pienillä lapsilla voi esiintyä toistuvia trauman aihepiiriin liittyviä leikkejä.
- Toistuvat tapahtumaan liittyvät painajaiset. Lapsilla voi esiintyä pelottavia unia, joiden sisältöä ei voi tunnistaa.
- Toimiminen tai tunteminen ikään kuin traumaattinen tapahtuma toistuisi (kokemuksen uudelleen eläminen, mielikuvat, hallusinaatiot, takautumat). Pienet lapset voivat toistaa traumaan liittyvää käyttäytymistä.
- Henkilö kokee voimakasta psyykkistä ahdistuneisuutta tai kärsimystä joutuessaan kohtaamaan traumaattista tilannetta tai sen aihepiiriä symboloivia tai muistuttavia tilanteita.
- Fysiologinen reagointi jouduttaessa kohtaamaan traumaattista tapahtumaa symboloivia tai muistuttavia sisäisiä tai ulkoisia tekijöitä
C. Itsepintainen traumaan liittyvien ärsykkeiden välttäminen tai reagointiherkkyyden turtuminen (jota ei ole esiintynyt ennen traumaa), josta on osoituksena vähintään kolme seuraavista:
- Pyrkimys välttää traumaan liittyviä ajatuksia, jotka palauttavat mieleen traumaan liittyviä muistoja.
- Kyvyttömyys palauttaa mieleen traumaan liittyviä tärkeitä tekijöitä
- Merkittävästi vähentynyt kiinnostus tai osallistuminen tärkeisiin toimintoihin
- Ulkopuolisuuden tai toisista vieraantumisen tunne
- Tunneilmaisujen rajoittuneisuus (esim. kyvyttömyys tuntea rakkautta)
- Tunne tulevaisuuden lyhentymisestä (esim. ei odota menestyvänsä ammatillisesti, menevänsä naimisiin, saavansa lapsia tai elävänsä vanhaksi)
D. Itsepintaisia vireystason oireita (eivät olleet todettavissa ennen traumaa), joista on osoituksena vähintään kaksi seuraavista:
- nukahtamis- tai nukkumisvaiheet
- ärtyneisyys tai vihanpurkaukset
- keskittymisvaikeudet
- liiallinen varuillaanolo
- liiallinen pelokkuus
E. Häiriön kesto (kriteerien B, C, ja D mukaisia oireita) yli kuukauden
F. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää epämukavuutta tai heikentymistä sosiaalisessa, ammatillisessa tai muussa tärkeässä toiminnassa.
Stressihäiriö on
- akuutti¸ jos oireet ovat kestäneet alle kolme kuukautta
- krooninen¸ jos oireet ovat kestäneet kolme kuukautta tai kauemmin
- viivästynyt¸ jos oireet alkavat yli kuukauden kuluttua tapahtuneesta
On tärkeää huomata, että edellä kuvatut reaktiot ovat normaaleja tapahtuman jälkeisinä viikkoina.
Posttraumaattinen stressihäiriö on kyseessä vasta, kun stressireaktiot ovat jatkuneet yli kuukauden.
7. TIETOA LAPSEN TUKEMISESTA SURUSSA
7.1 Kuolemasta kertominen lapselle
- sanoman pitäisi tulla luotetulta henkilöltä
- varmista, että tieto on oikea
- varmista sopiva, häiriötön paikka uutisen kertomiseen
- kerro asia avoimesti ja selvästi, mutta riittävästi henkisesti siihen valmistuneena
- älä siirrä asian kertomista
- varaa aikaa lapsen tai nuoren kanssa olemiseen
- vältä sellaisia kliseitä kuin "kaikki tulee hyväksi"
- saata lapsi kotiin tai sinne, missä perhe on
- kerro luokan muille lapsille ja läheisille ystäville vanhempien luvalla
7.2 Muistaminen koulussa
Oppilaan tai opettajan kuolema huomioidaan esim. muistohetkellä, johon voi sisältyä esim.
- hiljainen hetki
- rehtorin muistosanat
- luokanopettajan puhe
- sopiva runo
- papin puhe
- laulua, musiikkiesityksiä
Jos kuolemasta ilmoitetaan koulupäivän aikana, oppilaat laskevat lipun puolitankoon.
7.3 Muistaminen luokassa
Lapset otetaan mukaan päättämään, miten muistetaan. Näin kanavoidaan lasten energia ja luovuus ilmaisemaan surua konkreettisesti. Symboliset eleet saattavat auttaa oppilasta jäsentämään ajatuksia ja tunteita, kun hän saa muuttaa ne toiminnaksi käsittämättömästä tulee konkreettinen.
- kynttilä ja / tai kuva, kukka, liina vainajan pulpetilla
- istutetaan puu kuolleen muistoksi
- lapset muistelevat luokkatoveriaan; muistokirjoitus, runo tms. joka toimitetaan vainajan omaisille
- pulpetin säilyttäminen kuvan kanssa lukuvuoden loppuun
7.4 Keskustelu luokassa
Opettajan oman jälkipuinnin pitäisi olla kunnossa ennen kuin hän järjestää keskustelua luokassa. On hyvä noudattaa periaatetta, että asiantuntija auttaa opettajaa, opettaja luokkaa. Jos opettaja ei kuitenkaan pysty asiaa käsittelemään luokassa, neuvotellaan, kuka sen tekee.
Keskustelun kulku:
A. Aloitusvaihe
Ohjaaja kertoo mitä tulee tapahtumaan, perustelee miksi, ja selvittää menettelytavan. Keskustellaan, koska tapahtumisen aiheuttamista reaktioista puhuminen on tärkeää.
B. Säännöt
Ei puhuta ulkopuolisille, ei juoruilla toisten puhumisia, mutta omista asioistaan saa puhua. Jokainen kertoo, miten ja keneltä sai tiedon; ei muuta puhepakkoa. Taukoja ei pidetä. Kaikki ovat paikalla loppuun saakka.
C. Faktat
Oppilaat kertovat, miten, keneltä ja missä saivat tietonsa. Opettaja kertoo tosiasiat: tapahtumien kulku ja mahdolliset syyt Mukana voi olla asiantuntija: poliisi, paikalla ollut ensihoitaja tai joku muu.
D. Ajatusvaihe
Mikä oli ensimmäinen ajatus?
Mikä tuntui pahimmalta?
Ajatteliko joku muu samoin?
Mitkä ajatukset ovat jääneet mieleen?
E. Reaktiovaihe
Mitä tunsit (pelkoa, raivoa, sääliä)
Mitä teit, looginen aikajärjestys tapahtumien kulusta
Reagoiko joku muu samoin?
Autetaan löytämään samanlaisia tuntemuksia kuin muilla
F. Informaatio
Kerätään yhteen reaktioita
Opettaja kertoo odotettavissa olevia reagointitapoja
Opettaja antaa neuvoja (kts. 7.5)
G. Yhteenveto ja päätös
Käydään läpi arjen järjestelyt, töihin palaaminen
Suunnitellaan myöhempiä tapahtumia (esim. hautajaiset tai keskustelutilaisuus)
Osallistuminen hautajaisiin edellyttää:
- valmistelua (lapsen tulee tietää, mikä odottaa)
- aikuinen saattaja, omainen koko ajan mukana
- jälkipuintiin mahdollisuus; keskustelu hautajaisista
7.5 Opettajan neuvoja
Opettaja voi neuvoa oppilasta:
- puhumaan vanhempien kanssa tapahtuneesta
- puhumaan ystävien kanssa
- hankkimaan lisää tietoa tapahtuneesta
- kirjoittamaan runoja, päiväkirjaa...
- kuuntelemaan musiikkia
- käymään tapahtumapaikalla / haudalla
- tekemään jotain yhdessä, esim. surevan perheen hyväksi
7.6 Surevan lapsen kohtaaminen
- keskustele avoimesti ja kunnioittavasti
- ota huomioon keskustelukumppanin ikä
- vältä abstrakteja selityksiä
- jos lapsi on käsittänyt tai ymmärtänyt asioita väärin, oikaise ne
- älä kuvaa kuolemaa sanoilla "matka" tai "uni", koska lapsi silloin voi odottaa kuolleen palaavaksi
tai heräävän tai pelätä nukahtamista
- varaa aikaa ongelman käsittelyyn
- suhtaudu myönteisesti kysymyksiin ja keskusteluun
- valmistaudu siihen, että keskustelu saattaa olla lyhyt
- katsellaan valokuvia, albumeja ym.
- käykää hautausmaalla
- hyväksy lasten leikit
- tee menetyksestä todellinen
- näytä omat tunteesi
- anna lasten osallistua hautajaisiin
- vaali vainajan muistoa
- rohkaise tunteiden käsittelyä
- jatka normaalia yhteydenpitoa kotiin
- toimi niin, mikäli mahdollista, ettei lapselle tulisi lisää erokokemuksia
- puhu lasten kanssa heidän mahdollisista syyllisyydentunteistaan
7.7 Lasten ja vanhempien käyttäytyminen
Lapset usein:
- tukevat ja lohduttavat vanhempia aktiivisesti
- ottavat vanhemman roolin, huolehtivat nuoremmista sisaruksista
- arvailevat mitä tapahtui
Vanhemmat usein:
- aliarvioivat sen, mitä lapset ymmärtävät
- aliarvioivat lasten reaktioiden syvyyden ja keston
- laiminlyövät tosiasioiden kertomisen
- ovat omien reaktioidensa vallassa (emotionaalinen sensitiivisyys lasten tarpeille on vähentynyt)
- tulevat ylisuojeleviksi tai laiminlyövät lapsiaan
- kokevat vaikeuksia sääntöjen ja kurin ylläpitämisessä
- osoittavat lisääntynyttä ärtyvyyttä ja jännittyneisyyttä
8. TIETOA ONGELMIEN TUNNISTAMISEKSI
8.1 Masentuneen tunnistaminen
- univaikeudet, ei nuku tarpeeksi tai on koko ajan unelias
- syömisvaikeudet, ei syö tarpeeksi tai syö suruunsa
- voimattomuus, olen ihan poikki, en jaksa enää
- apatia, vetäytyminen: harrastukset, ystävät yms. eivät enää kiinnosta
- vihamielisyys: voimakasta kiukuttelua, äksyilyä
- keskittymisvaikeudet, ylivilkkaus
- itseinho, olen ruma, ei minusta pidetä
- itkuisuus, surullisuus hallitsevaa
- tuomiopäivän tunteet: puhuvat, ajattelevat, kirjoittavat kuolemasta
8.2 Itsemurhauhkan tunnistaminen
Masennuksella on merkittävä yhteys itsemurhiin. Pitkään jatkuneen masennuksen ja mahdollisesti itsemurhaan liittyvien puheiden pitäisi herättää näkemään, onko merkkejä itsemurhavaarasta.
Muita merkkejä:
- aiempi itsemurhayritys
- itsemurhasta puhuminen tai sillä uhkaaminen
- itsemurhan suunnittelu ja tavaroiden pois lahjoittaminen
- kuoleman jatkuva ajatteleminen
- itsemurhan tehneen tunteminen
- samaistuminen johonkin, joka on tehnyt itsemurhan ja käytöksen muuttaminen samaan suuntaan,
- mahdollinen trauma itsemurhan näkemisestä ja syyllisyyden tunteminen
- väkivaltaisesti kuollut sukulainen
- äskettäin koettu tärkeä menetys: läheisen lähtö, riita, seurustelusuhteen päättyminen tai itsetunnon
- menetys epäonnistumisen tai hylkäämisen seurauksena
- alkoholin tai muun huumeen väärinkäyttö
- impulsiivinen tai väkivaltainen käytös
- ei voimia lähestyä ongelmia, ei ulospääsytietä, ongelmien ratkaisutilaisuuksien torjunta,
- vakuuttuneisuus siitä, että kuolema on ainoa vaihtoehto
- ylikorostuneet vaatimukset, joista seuraa liikakriittisyys omaa itseään kohtaan
9. KOULUKIUSAAMINEN
Kiusaamista ei millään tavoin hyväksytä. Siihen puututaan välittömästi mm. seuraavin keinoin:
Koulun taso:
- aiheetta käsitellään opettajainkokouksissa, vanhempainilloissa, vanhempainryhmässä
- luokissa teetetään vuosittain ns. kiusaamiskyselyt ja sosiogrammit
- huolehditaan tehokkaasta välituntivalvonnasta
- vanhempia kannustetaan ottamaan yhteyttä opettajaan heti kiusaamisen tapahduttua
- otetaan tarvittaessa yhteyttä kiusaajan ja kiusatun vanhempiin
Luokan taso:
- tiedotetaan oppilaille, miten koulussa toimitaan kiusaamistilanteessa
- tarvittaessa pidetään luokkakokouksia asiasta
- toimitaan luokkahengen parantamiseksi
- luokka voi laatia säännöt kiusaamista vastaan
- opettajat suhtautuvat vakavasti kiusaamisiin ja selvittävät ne välittömästi
Yksilötaso:
- keskustellaan vakavasti kiusaajien ja uhrien kanssa ja sovitaan seurannasta
- keskustellaan vakavasti asianomaisten oppilaiden vanhempien kanssa
- pyritään estämään kiusaamisen hyväksyminen
- kiusaajien käyttäytymistä seurataan pidemmällä aikavälillä
- pyritään tekemään kiusaajista kiusatun puolustajia
10. OLE HYVÄ KUUNTELIJA
Usein hiljaisuus voi olla paras lahja - kuuntele vain. Ole aktiivinen kuuntelija - silloin toiselle tulee olo, että välität ja voit hyvin kuunnella hänen tarinansa.
Kysymysten tekeminen on osa aktiivista kuuntelua. Kysymyksillä saa lisätietoa. Varo syyttämästä. Älä esim. kysy "Miksi et tehnyt kotitehtäviäsi tällä viikolla?". Voit osoittaa huolesi kysymällä esim. "Olen huomannut, että olet viime aikoina vaikuttanut väsyneeltä. Vaivaako jokin asia sinua?". Kolmas osa aktiivista kuuntelua on osoittaa välittämistä. Nuoren tarvitsee kuulla "Minä välitän sinusta, sinä olet minulle tärkeä." Minä en kestäisi, jos sinulle tapahtuisi jotain". Kun olet aloittanut keskustelun kuuntelemalla, voit myös puhua. Kerro huomioistasi. Kysy mistä on kyse, mitä nuori tuntee ja ajattelee. Kysy mitä ratkaisuja hän on miettinyt.
Jos epäilet itsemurhavaaraa, kysy suoraan onko suori ajatellut itsemurhaa. Kysyminen ei aiheuta itsemurhaa! Antamalla nuoren puhua siitä mikä on jo hänen mielessään voi olla ensimmäinen ja isoin askel kohti ongelmanratkaisua. Se voi vapauttaa hänet kertomaan kauhean salaisuutensa. Salaisuuden, joka vahvistaa hänen käsitystään siitä, että hän on hullu tai ei-hyväksytty.
11. TÄRKEITÄ PUHELINNUMEROITA
Ulkoiset:
- Yleinen hätänumero 112
- Ensi- ja turvakoti 352 132
- Mielenterveyskeskus / Heinola 715 2936
- Myrkytystietokeskus (09) 471 977 tai (09) 471 11
- Numerotiedustelu 118
- Poliisi 100 22
- Päijät-Hämeen keskussairaala / päivystys 819 2385
- Päijät-Hämeen keskussairaala / nuorisopsykiatrian pkl 819 2745
- Taksi lankapuhelimesta 100 41
- Taksi matkapuhelimesta 010 04141
- Terveyskeskus / päivystys Heinola 715 2205
- Kaupungin kriisiryhmä: poliklinikan päivystys 715 2205
Sisäiset:
- Huoltomies 80-3790
- Kaupunkiseurakunta / kirkkoherranvirasto 2510, 2511
- Koulutusvirasto / toimistosihteeri 3516
- Kuraattori 3517
- Opettajienhuone 3462
- Koulunjohtaja 3460 / 050 5939595
- Sosiaalitoimisto / asiakaspalvelu 3133
- Terveydenhoitaja 4284
12. KIRJALLISTEN VIESTIEN MALLEJA
Kirjemalli menehtyneen oppilaan luokkatoverin kotiin:
_____ luokka on tänään saanut surullisen tiedon, että ... on menehtynyt. Tämä asia koskettaa syvästi meitä kaikkia, varsinkin luokan oppilaita. Lähipäivinä käytämme paljon aikaa tapahtuneesta puhumiseen. Kouluterveydenhoitaja on myös paikalla ja pappi osallistuu muistotuokioon. Lapsille on tärkeää, että myös kotona voidaan puhua avoimesti tapahtuneesta. Annamme lisätietoja tarvittaessa.
Kirjemalli kotiin hautajaisiin osallistumisesta:
Koulumme oppilas _______ haudataan _____ päivänä _____ kuuta klo _____. Olemme vainajanperheen kanssa sopineet, että luokka osallistuu hautajaisiin. Osallistuminen on vapaaehtoista. Kaikkien läsnäolo on kuitenkin toivottavaa. Osallistumisella on merkitystä surun käsittelyssä. Johtaja, luokanopettaja ja ______________ osallistuvat tilaisuuteen. Lapsille on tärkeää, että mukana on joku omainen.